Annikki katselee huoneen ranskalaiselta parvekkeelta kuinka Elgetan alapuolella oleva laakso kietoutuu iltahämärään. Elgetan kapeilla kujilla puolestaan alkavat syttyä katulamput ja väki keräytyy pikkukaupungin pariin baariin aperitiiville.
Susivuoretkin lähtevät iltakävelylle ennen kuin aurinko laskee kokonaan. Elgetan vilkkain paikka perjantai-iltana on kirkon kulmilla. Pikkulapset juoksentelevat ympäri kirkon edessä olevaa aukiota aikuisten jäädessä keskenään juttelemaan kadunvarteen. Ilmeisesti Elgeta (espanjaksi Elgueta) ei ole Baskimaan suurimpia turistikohteita sillä paikalliset asukkaat seuraavat tarkkaan kuinka Susivuoret ihailevat kirkontornia ja leipomo-kahvilan näyteikkunaa. Tietysti kadulla vastaan tulevat elguetalaiset tervehtivät Susivuoria kuin vanhoja tuttuja.
Kirkonluontoa löytyy Elgetan ainoa aukioleva ruokakauppa. Sekä Annikki että Vilho löytävät pienestä puodista mieleistä juotavaa; Annikki pullollisen Baskimaan omaa valkoviiniä eli Txakolia ja Vilho ”Simppaa” eli kaikilla Espanjan autonomisella alueillakin saatavilla olevaa, taatusti tasalaatuista Don Simonin tölkkiviiniä. Tsakoli tulee nauttia kylmänä ja hotellihuoneessa Annikki virittää muinaisilta Tallinnan lauttamatkoilta tutun ”jääkaapin” kylpyhuoneen pesualtaaseen. Oikeaoppinen Txakoli-jääkaappi olisi tietysti ollut vuoristopuroista vetensä saava vedenottopaikka. Ensimmäistä kertaa Tsakoliin ja Baskimaahan tutustuessaan Susivuoret tapasivat nimittäin maastoretkellään reippaan pappaporukan, joka jätti viinipullonsa lähteeseen jäähtymään siksi aikaa kun tekivät lenkin rinnepoluilla. Yhtä kaikki, Annikin Tsakoli ehtii hyvin jäähtyä sillä välin kun Susivuoret käyvät illallisella.
Koska Susivuorille annettu ulko-oven avain käy oveen, josta tullaan kadulta suoraan majatalon pieneen ravintolasaliin, he ovat tietysti käyneet tutkimassa sen ja viereisen keittiön etukäteen. Pienen keittiön suuri kaasuliesi ja korilliset tuoreita vihanneksia riittivät Susivuorille vakuudeksi siitä, että heidän on parasta illastaa oman majapaikkansa alakerrassa. Susivuorten jo saadessa annoksensa, ruokasalin neljä muuta pöytää alkavat täyttyä paikallisista lapsiperheistä, eläkeläisistä ja seitsemän hengen naisporukasta. Kun mukaan lasketaan vielä hotellihuoneisiin vievän portaikon toiselle puolella olevaan baariin lasillisen ääreen kokoontunut tusina eri-ikäisiä kanta-asiakkaita, kuulostaa perjantai-ilta Elgetassa hyvinkin riehakkaalta. Ravintolaan voisi jäädä koko illaksi kuuntelemaan iloista puheensorinaa mutta heti Susivuorten juotua viimeiset lasilliset Txakolia, Annikki käy baarin puolella maksamassa laskun. Samalla hän pääsee käyttämään baskin kielen ”taitoaan” eli sanomaan Eskerrik asko!
Baskimaalle voi tosiaan sanoa ”Kiitos”. Niin mukavaa, kaunista ja siistiä täällä on, Annikki miettii katsellen hammasharja kädessään taivaalla loistavaa täysikuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti