Aamulla Annikki tutkii vuokraemännältä saatua karttaa, johon tämä merkitsi Susivuorille sopiviksi arvioimiaan retkeilyreittejä. Vaihtoehtoja päiväretkikohteeksi on useita sillä Susivuorten majapaikka Salinas de Bielsassa on aivan kahden Pyreneiden kansallispuiston, Parque Nacional de Ordesa y Monte Perdido ja Parque Nacional Posets-Maladeta, tuntumassa.
Annikki päättää, että tänään lähdetään Valle de Pinetaan, jossa kulkee GR11:n lisäksi sitä helpompiakin kävelyreittejä. GR11 eli El Gran Recorrido 11 on Pyreneillä itä-länsisuunnassa kulkeva 840 kilometrin La Senda Pirenaica, joka on Annikille enimmäkseen aivan liian vaikeakulkuinen. Vilhohan sinne tietysti halajaisi mutta hänenkin on tyytyminen huomattavasti lyhyempään patikointiin Cinca-joen putoukselle La Larriin.
Susivuoret ajavat ensin Bielsasta pientä vuoristotietä pitkin Pinetaan ja jättävät auton laakson parkkipaikalle. Sieltä lähtee reitti Cinca-joen rantaa pitkin kohti edessä nousevia vuoria. Syksy on tähän asti ollut koko Espanjassa poikkeuksellisen sateeton ja Cinca on lähes kuivillaan. Joenrannan kyltti kuitenkin varoittaa, että kuivanakin aikana sade voi hetkessä aiheuttaa vaarallisen tulvan. Susivuorten syksyisillä Espanjan matkoilla yksi tavanomaisista uutiskuvista on lyhyidekin rankkasateiden tuloksena syntynyt tulva, joka vie mennessään niin puut ja autot kuin ihmisetkin. Nyt taivas on täysin pilvetön ja Susivuoret ylittävät huoletta joen.
Lehtimetsässä kulkeva leveä kävelytie kapenee poluiksi, joka vie Cascada de La Larrille. Putouksen jyly kuuluu kauaksi veden syöksyessä ylhäältä vuorilta kallioon kovertuneeseen altaaseen. Turkoosi vesi houkuttelee uimaan mutta se on syystä kielletty. Vaikka putouksen alle jotenkin pääsisikin, sieltä olisi aika mahdotonta päästä pois ainakin jos on erehtynyt kastautumaan jäätävän kylmässä vedessä.
Porrastettu polku nousee vielä reilusti ylemmäksi ja Annikilla on hiukset märkinä muustakin kuin putouksesta nousevasta vesihöyrystä hänen päästessään putouksen ylittävälle sillalle. Kun vettä riittää näin paljon kuivan kesänkin jälkeen, ei ihme, että pohjoisespanjalaisissa taloissa on hyvät vedenpaineet eikä vettä tarvitse säännöstellä.
Jylisevältä putoukselta reitti jatkuu kivistä tietä pitkin La Larrin ylätasangolle. Annikki pääsee kuin pääseekin patikoimaan GR11-polulle kun Susivuoret oikaisevat pari tien mutkaa sitä pitkin. Los Llanos de La Larri pehmeine nurmimattoineen ja harvassa kasvavine piikkipensaineen on todella kaunis paikka vuorten syleilyssä. Susivuoret loikoilevat hetken auringossa kevyitä eväitään syöden ja kiikaroiden ympäröiville, yli kolmen kilometrin korkeuteen kohoaville vuorille. Vaikka Susivuoret ovat kiivenneet yli 1640 metrin korkeuteen, Annikista tuntuu, että he ovat vasta vuorten juurella. Niin jylhiltä ja kaukaisilta vaaleat huiput Pico de la Canalas ja Blancas de La Larri sekä tumma Monte Perdido hänestä näyttävät.
Paluumatkalla takaisin Pinetan laaksoon Annikki täyttää vesipullonsa La Larrin vesiputouksen vieressä valuvasta hanasta. Juomavettä ei kuitenkaan tarvita samaan tapaan kuin auringossa ylöspäin mentäessä. Polun laskeuduttua pari, kolmesataa metriä alemmas varjoisaan metsään ilma viilenee niin, että Annikki pukee takin päälleen.
***
Ennen Salinas de Bielsaan palaamistaan Susivuoret käyvät vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Ainsassa. Tie sinne vie Cinca-joen vartta ja matkalle osuu vaikuttavan näköinen rotko El Congosto de Las Devotas sekä komea vuorenhuippu Peña Montañesa. Ainsan pikkukaupungista Susivuoret onnistuvat löytämään aukiolevan kaupan; pienemmissä kylissä kuten Escalonassa ja Labuerdassa putikiit ovat pyhäinpäivän aattona kiinni jo ennen viittä.
Salinasin asunnolle päästyään Annikki panee pyykinpesukoneen pyörimään ja Vilho lämmittää pikalounaaksi purkillisen ranskalaista pataruokaa. Sen jälkeen Annikki avaa chimichurri-pullon. Argentiinassa tyypillisen, ilmeisesti baskilaista alkuperää olevan maustekastikeen Castilla - La Manchassa tehty versio sisältää mm. Las Pedroñerasin purppuranväristä IGP- valkosipulia ja greippiä. JR Suarez Monederon pedroñeraslainen chimichurri on Susivuorten Baleaarien matkan grillauskokemusten perusteella mainio tuote lihan marinoimiseen. Aragonialainen naudanliha, toisin kuin Ranskasta ostettu périgordilainen luomuankanliha, jota Annikki eilen valmisti, tarvitsee nimittäin pientä esivalmistusta ennen paistamistaan.
Lihan marinoituessa Susivuoret katsovat telkkarista europelejä ja seuraavat Puigdemontin, tai paremminkin häntä jahtaavien reportterien edesottamuksia pariltakin uutiskanavalta. Suurta närkästystä koko Espanjassa on Kataloniaa myöten herättänyt se, että Puikkari on valinnut asianajajakseen ETA-terroristeja puolustaneen Paul Bekaertin. Hänen välityksellään Puigdemont ilmoittaa, että voisi vastata Espanjan oikeuslaitoksen kysymyksiin ja syytöksiin etänä Brysselistä. Annikista koko itsenäisyysseikkailu olisi pitänyt hoitaa virtuaalisesti etänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti