6. päivä: El Cañon de Añisclo — Annikki ja Katalonia kuilun partaalla

Hyvin nukutun yön jälkeen Annikki on pirteä ja vetää jo aamukahdeksalta olohuoneen ikkunan kaihtimet ylös. Lämpömittari näyttää +8 astetta mutta eiköhän päivä lämpene tästä sillä taivas on lähes pilvetön. Susivuorten lähtiessä matkaan lämpöasteita on jo +12.

Kaksikkomme suuntaa jälleen Ordesa - Monte Perdidon kansallispuistoon ja tällä kertaa sen eteläisimpään osaan. Läheisestä Escalonan kylästä menee maantiekartan mukaan kaksikin tietä Buerbaan mutta toinen niistä on suljettu. Sen Annikki tiesikin sillä vuokraemäntä on merkannut ajantasaiset reittiohjeet asunnolla olevien opaslehtisten karttoihin. Vilho kääntää auton kapeammalle, hyvin nopeasti korkealle vuorenrinteeseen nousevalle tielle.

Vuoristoteiltä on hienot näkymät Valle de Vióon ja sen takana oleville vuorille. Onneksi tiellä ei ole lainkaan liikennettä sillä ei ole ollenkaan mukavaa ajaa mutkaisella ja kapealla tiellä toivoen, että kaaharit malttaisivat pysyä edes puoliksi omalla kaistallaan. Annikki ei halua päätyä alas rotkoon ja jyrkänteen yllä partioivien korppikotkien ruoaksi.

Buerban parin talon kylässä Susivuoret kääntyvät pohjoiseen kohti Cañón de Añiscloa. Tien laidalla on parikin levikettä, joista on mahtava näkymä 10 kilometrin pituiseen, korkeiden vuorten väliin revenneeseen syvään Añisclon kanjoniin. Vilho parkkeeraa auton näköalapaikan viereen ja Susivuoret jatkavat jalan matkaansa vieläkin alempana rinteessä olevalle isommalle parkkipaikalle. Sieltä lähtee rengasreitti, jota pitkin pääsee ylittämään kanjonin pohjalla virtaavan Bellós-joen. Kävelyreitillä on jonkin verran nousua ja laskua mutta se on portaineen ja kaiteineen hyvin helppokulkuinen. Se Annikin on kuitenkin todettava, ettei polku sovi korkeanpaikankammosta kärsiville. Sen verran hurja pudotus kahdelta sillalta on kanjonin pohjalle.

Susivuoret kiertävät rengasreitin myötäpäivään eli he menevät ensin vilkaisemaan raunioina olevaa pientä vesimyllyä sekä komeaa putousta, jonka kohdalla ensimmäinen kävelysilta on. Annikki tähystää sillan alla virtaavaan kirkkaaseen veteen varmana siitä, että joenpohjassa makaa kännykkä jos toinenkin. Itse hän unohti puhelimensa asunnolle joten ei ole vaaraa, että hänen iPhonensa lipeäisi kädestä pudoten kanjoniin. Kameranhihnansa Annikki pitää tiukasti kaulansa ympärillä räpsiessään kuvia putouksesta.

Annikkia huvittaa reitin opastaulut. Miksi niissä täytyy erikseen mainita, että tästä ja tästä paikasta on spektaakkelimainen näkymä kun ko. näkymä on nenän edessä? Nämä opastaulut kun eivät kuitenkaan ole näkövammaisia varten.

Seuraava silta on paljon matalammalla eli kohdassa, jossa Aso-joki yhtyy Bellós-jokeen. Sillan jälkeen polku nousee pystysuoran kallioseinämä juurelle, jossa on luolamainen La Ermita Rupestre de San Úrbez. Perimätiedon mukaan alueen nimikkopyhimys San Úrbez asui luolassa erakkona 700-luvulla. Annikki vähän ihmettelee erakkopaimenen asuntovalintaa. Ehkä siihen oli syynä jumalaiset maisemat. Erakkonahan Pyreneillä olisi muslimivalloittajista huolimatta voinut elää aivan missä tahansa, vaikka puolen kilometrin päässä jostain pikkukylästä.

Noin viisisataa vuotta San Úrbezin kuoleman jälkeen erakkoluolaan rakennettiin pieni kappeli sekä maantieltä kappelille johtava, joen ylittävä kivisilta El Puente de San Úrbez. Vanha kaarisilta on pyörryttävän korkealla El Congosto d’as Cambras -nimisen rotkon yllä. Sillass on sentään turvallisen tuntuiset kaiteet sen yläpuolella olevaan moderniin betonisiltaan verrattuna.  Kai betonisilta hiekoitetaan hyvin sillon kun San Úrbezin prosessiot tulevat liukkaaseen vuodenaikaan kappelille.

Paluu Escalonaan on tehtävä samaa vuoristoteitä pitkin kuin tulo kanjonille. Tietä alaspäin ja itään mennessä maisemat ovat melko erilaiset kuin ylöspäin tullessa. Viimeinen pysähdys on jyrkänteen levikkeelle, josta Annikki ottaa muutaman kuvan sen alapuolella liitelevistä korppikotkista. Paitsi että hankikorppikotkat ovat kauhistuttavan suuria, ne rääkyvät selkäpiitä karmivasti. Siinä vaiheessa kun siipiväliltään lähes kolmimetrinen petolintu kaartaa kohti Annikkia, tämä katsoo parhaaksi nousta nopeasti takaisin autoon.

***

Puigdemont pakoilee edelleen neljän muun katalonialaispoliitikon kanssa Espanjan keskushallintoa sekä toimittajia ja muita korppikotkia Brysselissä. Viisitoista muuta vielä viikko sitten autonomisena olleen Katalonian aluehallinnon johtajaa on matkustanut Madridiin ilmoittautumaan oikeuden kuultavaksi. Atochan rautatieasemalla heitä odotti vähemmän lämmin vastaanotto madridilaisten heiluttaessa Espanjan lippuja ja vaatiessa poliitikkoja vastuuseen teoistaan.  Yleisen sekasorron aiheuttamisen  ja valtion varojen tuhlaamisen lisäksi kansan syytöslistalla on mm. perheiden hajottaminen ja taloudellisten tappioiden tuottaminen. Mahtoivatkohan Puikkari kumppaneineen ajatella, mitä taloudellista vahinkoa itsenäisyyssekoilu aiheuttaa Katalonialle itselleen. Sadat yritykset ja mm. kaksi isoa pankkia ovat sen takia jo jättäneet Katalonian. Freixenet ja Codoníu ovat nekin siirtämässä pääkonttoreitaan pois Barcelonasta vaikka ne ovat yrityksiä, joiden päätuote on katalonialainen cava.

Viralliset syytteet itsenäisyysjulistukseen osallistuneille poliitikoille ovat ainakin kapina ja siihen yllyttäminen ja valtion varojen kavaltaminen ja käyttäminen laittomien vaalien järjestäminen. Yhdeksän ”puikkaristia” passitetaan vankilaan odottamaan erityisoikeudenkäyntiä ja Katalonian talousasioista vastannut Santi Vila, joka oli livennyt joukosta päivää ennen  itsenäisyysjulistusta, välttää ainakin toistaiseksi vankilan 50 000 euron takuita vastaan.

Myöhäisuutiset tietävät kertoa, että Freixenet on päättänyt sittenkin pitää pääkonttorinsa Kataloniassa. Se ei kyllä vielä pelasta Kataloniaa kuilun reunalta.