5. päivä: Kotiseuturetkellä Salinas de Sinissä

Pyhäinpäivänä Susivuoret eivät lähde heti aamusta retkeilemään vaan käyvät aamukahvikupit kädessään tutkimassa talonsa pientä puutarhaa. Annikki sulkee perässään ilmeisesti pihapiirissä liikuskelevien lampaiden varalta pystytetyn aidan portin mutta se ei Viskeriä pidättele. Kissa kiipeää tottuneesti portin yli ja liittyy Susivuoren seuraan puutarhakierrokselle. Kasvimaalla on monenlaisia vihanneksia kuten sekä pieniä että jättimäisiä tomaatteja, papuja, kurkkuja, sipuleita, kaaleja ja salaattia. Näkyy siellä kasvavan parsakin ja joku parimetrinen tunnistamaton kasvi. Sivummalla rehottaa mm. rosmariini sekä koristekasveja. Pienellä nurmikolla on pari puutarhakalusteryhmää sekä puinen koju, johon on vedetty sähkövalo. Kojussa paljastuu olevan iso avogrilli ja pari työtasoa. Polttopuut löytyvät kojun takaa. Täällä kelpaisi kyllä grillailla, Vilho toteaa. Koska Annikki ei ole onnistunut löytämään lähikaupoista mitään erityisen hyvin grillattavaksi sopivaa, grilli jää nyt testaamatta. Kaiken kaikkiaan Susivuoret ovat syöneet hyvin kevyesti siihen nähden, miten usein he ravaavat ruokakaupassa.

Eivät he tänäänkään syö kunnollista lounasta vaan lähtevät kävelylle ilman eväitä.  He kääntyvät kotipihastaan noin sadan metrin päässä olevalle kylän pienelle kirkolle ja käyvät kurkkaamassa sen edessä olevan leikkikentän takana solisevaa Cinca-joen haaraa. Täälläkin on kyltti, joka varoittaa joenpinnan äkillisestä vaihteluista  vedenkorkeuden säännöstelyn  seurauksena. Vuoristossa on paljon pieniä vesivoimaloita, jotka on liitetty joko putouksiin tai korkealta vuorelta johdettuihin vesiputkiin. Jatkettuaan matkaansa mäkeä ylös ja joen ylittävälle sillalle, Susivuorille selviää, että Salinas de Sin saa sähkönsä joen putouksesta.

Sillan ylitettyään Annikki ja Vilho kääntyvät aluksi maatilan aidanviertä kulkevalle reitille GR19, joka vie Siniin. Sinne asti Susivuoret eivät pääse mutta he kiipeävät kuitenkin niin korkealla, että Sinin kylä ja sen takana kohoavat vuoret tulevat komeasti näkyviin. Mäntyvyöhykkeellä päästyä Vilho poimii Annikille polulle pudonneen  komean kävyn.

Vuoristopolulla on merkkejä sorkkaeläimistä mutta vuohia tai kauriita Susivuoret eivät näe. Niiden sijaan polun yli vilistää pieni hiiri ja männyissä ja tammissa lennähtelee tiaisia ja närhiä. Korkean vuorenjyrkänteen yllä kaartelee valkopäisiä hanhikorppikotkia.

Raikkaan vuoristoilman ja asunnon hyvän lämmityksen ansiosta Annikki on valmis  nukkumaan heti Susivuorten kevyen illallisen jälkeen. Hän ei jaksa Vilhon lailla kuunnella Puigmontin belgialaiselle yksityiselle tv-kanavalle ranskaksi antamaa lausuntoa, jota espanjalaiset kanavat kilvan ruotivat. Eiköhän samat uutiskuvat pyöri teeveessä koko huomisenkin päivän.