Tunti siihen aina menee ja aamiaisen kanssa puoli tuntia kauemmin. Susivuoret ovat niin monta kertaa panneet loma-asuntonsa ja itsensä lähtökuntoon, että he tietävät, että kun Annikin kännykkä hälyttää aamulla klo 8:30, Vilho starttaa auton klo 10:00.
Susivuorille on vielä yksi lomapäivä jäljellä mutta on parasta käyttää se siirtymiseen lähemmäksi Bilbaoa, josta ylihuomenna lennättäisiin kotiin Suomeen. Annikin lajiteltua roskat kierrätyspisteen laatikoihin, ollaan jo tutulla tiellä matkalla Aínsaan. Sen vanhankaupungin ohitettuaan pariskuntamme pääsee tielle N-260, joka tunnetaan nimellä El Eje Pirenaico eli Pyreneiden akseli.
Nimensä mukaisesti tie kulkee komeissa vuoristomaisemissa. Mitään isoja kaupunkeja matkan varrelle ei osu mutta muutama pikkukaupunki ja kylä kuitenkin. Annikki kiinnittää huomiota siihen, että useampi kuin yksi pikkukylä näyttää autiolta kun niiden vanhoista kivisistä taloista puuttuvat katot ja ikkunat. Vilho muistuttaa, että Aragonian vuoristoseutu kärsi paljon sisällissodan taisteluista ja muusta hävityksestä.
Jacan varuskuntakaupunkia lähestyttäessä ollaan jo Vilholle tutuissa maisemissa. Maa on paljon kuivempaa ja pellot isompia ja tasaisempia kuin idempänä vuoristoalueella. Ja aivan kuin Vilho kertoi, isohaarahaukkoja näkyy joka puolella, myös sen bensa-aseman yllä, jonne Susivuoret pysähtyvät tankkaamaan auton. Samalla he käyvät hakemassa viimeiset tuliaiset ja pientä välipalaa viereistä supermarketista. Siellä on heti ovensuussa pari hyllyä aragonialaisia tuotteita, joista Annikki valitsee kaunisetikettisen pullon vermúta eli paikallista vermuttia sekä rasiallisen simpukoita bechemet-kastikkeessa. Simpukkatuotteita löytyy lisää säilykehyllystä ja lopulta Susivuorilla on yhteensä viisi rasiaa erilaisia sydän- ja sinisimpukoita.
Jacasta matka jatkuu Yesa-jokea seuraten kohti Nafarraoan eli Navarran pääkaupunkia Pamplonaa. Chiara-navigaattori väittää Susivuorten kyntävän pelloilla ja vuorenrinteillä mutta kyllä he kiltisti ajavat uutta pikatietä pitkin. Teillä on useita jyrkkyydeltään jopa 10%:n nousuja ja laskuja. Siltä varalta, että jarrut pettäisivät pitkissä alamäissä, tieltä voi ajaa jarrutuskaistalle. Siinä vauhti vähenee autonrenkaiden upotessa löysään soraan.
Evässalaattinsa Annikki pääse syömään järvimaisemissa, tosin ei aivan totutunlaisissa. Pyreneillä ei ole sellaisia vuoristojärviä kuin Alpeilla vaan täällä järvet ovat järjestään jokien tulva-altaita. Tämäkin, Embalse de Yesa on Yesa-joen juoksua säännöstelevä tekojärvi. Paikallisista tekojärvi tuntuu kelpaavan mainiosti uima- ja kalastupaikaksi ja rannalla hengailuun mutta Annikista se sopisi karuine rantoineen ja vedenpohjasta törröttävine kuolleine puineen apokalyptisen elokuvan kuvauspaikaksi.
Pamplonan Annikki ja Vilho kiertävät ohitustietä pitkin mutta kääntyvät pienemmälle tielle ennen kuin se muuttu maksutieksi. Ei parin euron tietulli Susivuorten taloutta kaataisi mutta heistä on mukavampi ajaa hiljaisia pikkuteitä pitkin, joilta Vilhokin ehtii edes vähän nähdä muutakin kuin edessä, takaa ja molemmilla sivuilla sujahtelevia autoja. Toki tälläkin tiellä on erityistä tarkkuutta vaativia paikkoja sillä tie- ja siltatyömailta tulevat kuorma-autot ajavat aika kyytiä kurveissa.
Baskimaassa vuoret ja kukkulat vihreämpiä ja pehmeämpipiirteisiä kuin itäisemmillä vuorilla. Matkan viimeinen etappi on ajaa kiemurtelevaa tietä kukkulan laella ja läpi kaupunginportista Elgetan pikkukaupunkiin. Annikin varaama majapaikka casa ruralissa on aivan keskustassa. Mutta niin ovat kaikki muutkin Elgetan talot sillä ei kaupungissa ole pääkadun lisäksi kuin muutama muu katu ja maaseutu alkaa jo ensimmäisen sivukadulle takaa.
Saatuaan avaimet, Vilho käy viemässä auton parkkiin aivan talon eteen ja kantaa matkalaukut yläkerran huoneeseen Annikin kavutessamme reppuineen ja pusseineen perässä. Vanhan talon portaat ja puulattiat narisevat äänekkäästi mutta siellä ei taida olla muita hotellivieraita, joita Susivuorten kolaaminen häiritsisi. Hotellin hiljaisuuden lisäksi samaan viittaa se, että keskuslämmitystä ei ole pantu päällä vaan huoneeseen on tuotu irtopatteri. Kun suihku, internet ja teeveekin toimivat moitteettomasti, Susivuoret ovat tyytyväisiä halpaan huoneeseensa. Annikki ihailee vain hetken näkymiä ranskalaiselta parvekkeelta alas vehreää laaksoon ennen kuin etsii telkkarista uutiskanavan nähdäkseen Puigdemont-farssin viimeiset käänteet.
Espanja on odotetusti antanut Puigdemontista ja hänen neljästä ministeristään kansainvälisen pidätysmääräyksen. Belgialaiset voisivat halutessaan hakea Puikkarin saman tien lukkojen taakse mutta ilmeisesti he lykkäävät asiaa maanantaihin. Tuomarien lähtiessä jo varhain viikonlopun viettoon, Puikkarille ja kumppaneille annetaan tilaisuus paeta Espanjan ja EU:n lain kouraa. Toisaalta heillä on vielä mahdollisuus ilmoittautua tuomarille Madridissa mutta Puigdemont ei aio palata Espanjaan ilman syytesuojaa. Kataloniassa perjantai on hieno ilta lähteä kaduille parveilemaan. Tänään Barcelonassa mukaan otetaan kyltit, joissa vaaditaan vangittujen jo katalonialaispoliitikkojen vapauttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti