Sunnuntaipäivä on jo pitkällä kun Susivuoret astelevat Tonavan rantaan. Aamu on käytetty siten kun heillä on tapana loma-asunnossaan matkan ensimmäisenä päivänä eli korjaillen kulloisenkin asunnon pikku puutteita ja keräämällä turhat ja usein suorastaan kammottavat koriste-esineet kaappiin piiloon Annikkia ärsyttämästä. Vilho korjaa wc:n ovenkahvan ja suihkuletkun pidikkeen, vaihtaa pari palanutta hehkulamppua ja saa astianpesukoneenkin sellaiseen kuntoon, että sitä voikin käyttää. Annikki järjestelee keittiön kaapit uuteen uskoon ja komentaa Vilhon vielä panemaan paikalleen makuuhuoneen valaisimen repsottavan kuupan. Näiden askareittensa jälkeen Susivuoret ovat tyytyväisiä asuntoonsa, jonka siisteydessä ei ole moittimista. Kohtuullisen vuokran takeena on lähes poikkeuksetta IKEA-huonekalut ja tällä kertaa niiden joukossa ei ole käyttökelvottomia hökötyksiä.
Szabadság hid eli Vapaudensilta tärisee kun raitiovaunu ajaa sitä pitkin kohti Gellért-kukkulaa Budan puolella Tonavaa. Annikki ja Vilho ylittävät voimakkaasti virtaavan joen vihreää rautasiltaa pitkin kävellen. He tähyilevät sillalta Kalliokirkkoa ja sen ympärillä olevia lukuisia monumentteja mutta kääntyvät Gellért furdön eli Gellér -kylpylän kohdalla kohti Petöfin siltaa.
Sitä pitkin takaisin Pestin puolelle kävellessään Annikki ja Vilho pohtivat mahtaako kukaan Suomessa enää tuntea Sándor Petöfin runoutta. Ei Annikinkaan mieleen tule yhtään tämän Unkarin kansallisrunoilijan riimiä vaikka hän muistelee niitä muinoin lukeneensa. Unkari ja sen kulttuuri taisivat olla Suomessa 1920-luvun jälkeen suosittuja viimeksi 60-luvulla. Siitä ovat todisteena kymmenet suomalaiset pusta-aiheiset iskelmät, joita Vilho soittaa illalla Spotifyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti