Matka Belgiasta Saksaan taittuu lähes huomaamatta moottoritietä pitkin. Mitä lähemmäksi rajaa ja Rotterdamin liittymää tullaan, sitä enemmän tietä hallitsevat suuret rekka-autot.
Vilhomobiili jätetään tälläkin kertaa vanhankaupungin ulkopuolelle ja Akeniin eli ranskalaisittain Aix-la-Chapelleen ja saksalaisittain Aacheniin mennään jalan. Jalankulkutunnelin ja kaupunginportin kautta päästääkin helposti lähelle Aachenin katedraalia, joka on päivän pääkohde. Katedraalille vievän kävelykadun varrella on useita pikkukauppoja, joiden ikkunat ovat täynnä toinen toistaan hienompia levyjä yhtä Aachenin kuuluisimmista tuotteista, Aachener Printeniä. Paluumatkalla Annikki pujahtaakin yhteen puotiin hakemaan näyteannoksen tästä herkusta.
Itse katedraali on toki suuri mutta ei tee ulkoapäin mitään poikkeuksellista vaikutusta. Erityisen Kaiserdomista tekee sen Palatine-kappelin mosaiikkiloisto. Kappelin katon ja seinät peittävät, etupäässä kultasävyiset mosaiikit tehtiin 700-luvun lopussa Kaarle Suuren toimesta ja Ravennan San Vitalen mosaiikkien innoittamina. Aachenin mosaiikeissa on toki paljon samaa kuin parisataa vuotta varhaisemmissa, Theodoruksen aikaisissa Ravennan mosaiikeissa mutta kokonaisuutena niiden tyyli on erilainen. Sen Annikki ja Vilho pystyvät helposti toteamaan. Hehän perehtyivät perusteellisesti Ravennan mosaiikkeihin vain muutama kuukausi takaperin.
Annikki ja Vilho ihailevat mosaiikkeja aikansa mutta Wölfenin eli pronssisuden käpälää silitettyään he päättävät jättää Kaarle Suuren museon tällä kertaa väliin. Aachenin vaikuttaa sen verran mukavalta paikalta, että tänne voisi tulla uudestaan vaikka viikonloppulomalle, kaksikkomme tuumaa alkaessaan palata autolleen.
Susivuorten paluureitti vie ranskankielisen Belgian ja Maastrichin käytävän kautta Neerpeltiin. Aachenin tihkusade muuttuu Belgian puolella sumuksi, joka peittää näkyvistä pellot ja niityt sekä tien. Vilhon on siis sytytettävä sumuvalot. Sumun vähitellen hälvetessä Annikki huomaa, että Valloniassa maasto on kumpuilevaa ja vaihtelevampaa kuin tasaisessa Flanderissa.
Fleronin pikkukaupungissa Susivuoret pysähtyvät lounaalle. Ravintolassa, samoin kuin kaupoissa, kaikki asiointi täällä Valloniassa tapahtuu ranskaksi eikä hollanninkielestä kuulu eikä näy merkkiäkään. Vasta Hollannin puolelle saavuttaessa opasteissa on jälleen hollantia.
Fleronin pikkukaupungissa Susivuoret pysähtyvät lounaalle. Ravintolassa, samoin kuin kaupoissa, kaikki asiointi täällä Valloniassa tapahtuu ranskaksi eikä hollanninkielestä kuulu eikä näy merkkiäkään. Vasta Hollannin puolelle saavuttaessa opasteissa on jälleen hollantia.
Maastrichin lähellä Susivuoret kävelevät Maas-joen rantaan savista polkua pitkin. Suvannossa polskii tukkasotkia, haapanoita, kyhmyjoutsenia ja nokikanoja ja rannalla vaanii harmaahaikara iltapalaansa. Hämärtyvä ilta alkaa olla sen verran viileä, että kävelyretki jää lyhyeksi. Paras lähteä frieten-kioskin kautta takaisin kämpille, Susivuorer päättävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti