Munkkiolut osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi, että Vilho jää vielä nukkumaan Annikin lähtiessä aamupäivällä kävelylle. Kyllä Annikinkin väsähtänyt olemus kertoo, että 0,75 litran pullo maukasta 10 %:sta tummaa juomaa on vaikutukseltaan toista kuin se 0,25 litran putilka 2,25 %:sta Kriekiä eli kirsikkalambic-olutta, joka on hänen tavanomainen olutkiintiönsä.
Pakkasyön jälkeinen aurinkoinen lauantaiaamupäivä on Neerpeltissä hiljainen kun Annikki kävelee sen pääkatua ensin leipomoon ja sitten ruokakauppaan. Leipäkaupasta Annikki ostaa valikoiman sämpylöitä myyjän kehuessa jokaista valittua sämpylälaatua erikseen. Annikki vain nyökkäilee hyväksyvästi vaikkei saa hollanninkielisestä esityksestä juurikaan selvää. Leivonnaisia valitessaan Annikki ei tarvitse apua vaan osoittaa epäröimättä herkullisen näköisiä omena- ja kirsikkatorttuja.
Ruokakaupassa Annikki harmittelee, etteivät he viivy Belgiassa kuin muutaman päivän. Tosi hyvännäköisiä endiivejä ja brysselinkaaleja saisi todella edullisesti mutta pienemmätkin myyntierät ovat vähintään kilon pusseja. Ehkä maanantaina saisi hankittua torilta tai jostain toisesta kaupasta alle kymmenen endiiviä.
Annikki on jo nauttinut brunchinsa - mukaanlukien yli puolet kirsikkatortusta - Vilhon vihdoin ilmestyessä keittiön puolelle. Annikki selostaa Vilholle pikkukaupungin olemattomia nähtävyyksiä ja kehottaa Vilhoa pikaisesti valmistautumaan ajamaan kohti Genkiä. Huomisella maratonpaikalla olisi hyvä käydä ennen kuin lyhyt päivä kääntyy illaksi.
Vilhon maratonharrastushan se tietysti on tuonut Susivuoret helmikuussa eli täysin matkailukauden ulkopuolella Belgiaan. Maraton juostaisiin huomenna aamulla ja sitä ennen olisi selvitettävä tapahtuman käytännön järjestelyt. Matkaa paikkaan, josta maraton alkaisi ei ole kuin reilu parikymmentä kilometriä ja Kattevennenin ulkoilualue hevostalleineen ja maneeseineen löytyy helposti.
Maratonin reitti osoittautuu kulkevan flanderilaisittain harvinaisissa maisemissa eli mäkisessä metsässä. Kattevennen on osa Hoge Kempenin kansallispuistoa ja siksi maratonilla ei tarvitse juosta lainkaan pikatien laitaa vaan reitti on on lähes kokonaan mäntyjen keskellä kulkevaa ulkoilutietä. Belgian ainoaa, Limburgiin vuonna 2006 perustettua kansallispuistoa ei voi tietenkään verrata suomalaisiin, monelta osin luonnontilaisiin kansallispuistoihin ja retkeilyalueisiin. Flanderilainen kansallispuisto on paremminkin hoitometsä tiheine ulkoilureitteineen.
Tarkastettuaan maratonin ilmoittautumis- ja lähtöalueen sekä huomisaamuna käytössä olevan parkkialueen, Susivuoret palaavat ruokakaupan kautta takaisin Neerpeltiin. Vilhon käydessä tihkusateessa pienellä iltalenkillä, Annikki touhuaa keittiössä kuin päätön kana konsanaan. Hän siis valmistaa illalliseksi täytettyjä lihakääryleitä, joita täällä päin maailmaa kutsutaan nimellä l'oiseau sans tête. Muihin päättömyyksiin ei ole tänä iltana syytä ryhtyä sillä aamulla täytyy lähteä uudestaan ja hyvissä ajoin Kattevenneniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti