Hae tästä blogista

maanantai 30. maaliskuuta 2015

0. päivä: Atlantin rannalta pustalle

Annikin tekisi mieli heti töistä tultuaan heittäytyä sohvalle torkuille. Vaikka hän on kuolemanväsynyt, sitä ei auta tehdä. Vilhokin olisi kohta kotona ja jos kaikki ei olisi silloin valmista huomisaamuista lähtöä varten, alkaisi armoton ripitys. Annikin mielestä Vilho valmistelee ja hermoilee yhteisiä lomamatkoja aivan liian perusteellisesti. Helpommalla Annikki olisi päässyt jos olisi lentänyt Madridista suoraan lomakohteeseen. Silloin ei olisi tarvinnut matkustaa koko eilispäivää ja olla sen päälle Vilhon moitittavana.

Kuudentoista tunnin kotimatka kolmine lentoineen ja niihin liittyneinä hankaluuksineen on syynä Annikin pohjattomaan väsymykseen. Pitikin tärkeän työmatkan osua juuri loman alle. Muutenkin viimeinen viikko töissä ennen loman alkua on aina erittäin kiireinen ja nyt kasautuneita työtehtäviä on tämän työmatkan takia erikoisen paljon. Jos kahta pitkää matkustuspäivää ei lueta mukaan, Annikin matka Santiago de Compostelaan oli toki erittäin antoisa. Pitkien työrupeamien lisäksi hän ehti käydä verestämässä muistoja Vilhon kanssa pari vuotta sitten tehdystä Galician matkasta, jolloin käytiin myös tässä Pyhän Jaakobin kaupungissa. Katedraalin ohella kaupungin mieleenpainuvimpia nähtävyyksiä on Annikin mielestä sen lukuisat mereneläviä tarjoavat pikkuravintolat. Tällä kertaa hän herkutteli mustekaloilla, erilaisilla simpukoilla ja äyriäisillä kollegoidensa kanssa, jotka hän johdatti konstailettomaan ravintolaan katedraalin lähellä. Annikin illallisseurue kehui kilvan Annikin heille tilaamia ruokia ja viiniä ja kiitteli häntä siitä, ettei kokemus galicialaisesta ruokakulttuurista jäänyt edellisiltaisen aterian varaan. Virallinen illallinen yhdessä Espanjan hienommista paradoreista oli nimittäin melkoinen pettymys. Dos Reis Católicos eli satoja vuosia vanha, entinen pyhiinvaeltajien suuri sairaala on puitteiltaan upea mutta siellä tarjottu ruoka oli jokseenkin mautonta. Santiagosta kotoisin olevan illan isännän valitsemat viinit olivat sentään erinomaisia.

Annikin ei nyt tosiaankaan auta jäädä muistelemaan Galician merellisiä herkkuaterioita. Nyt on keskityttävä siihen, että koti jää sellaiseen kuntoon, että huomenna voi lähteä pariksi viikoksi kaukana merestä sijaitsevaan maahan, joka on ruokakulttuuriltaan lähes Galician vastakohta. Vai onko se sittenkään? Jos mustekalan korvaa ankalla, simpukat häränlihalla,  tomaatin paprikalla ja Albariñon Egri Bikavérillä, yhtäläisyyksiä alkaakin löytyä!

Ei kommentteja: