Sangen tukevan frieten-painotteisen illallisensa ansiosta Susivuoret haukkaavat vain kevyen aamiaisen kunnes hyppäävät taas Vilhomobiiliin. Päivä on tasaisen harmaa eli juuri sellainen kuin Annikki arveli Flanderissa aina olevan.
Matka parinkymmenen kilometrin päähän naapurimaahan vie tasaisten peltomaiden. Maisema, eikä mikään muukaan muutu niin, että huomaisi ylittävänsä valtakunnanrajan. Ei edes kieli.
Jätettyään Vilhomobiilin kaupungin laidalle käveltyään pari kilometriä kaupungin keskustaan, Susivuoret havaitsevat kyllä eroa hollanninkielisen Belgian ja Hollannin välillä. Osa eroista, kuten hollantilaisten tietty nuhjuisuus ja välinpitämättömyys kanssaihmisten suhteen voi toki selittyä sillä, että nyt ollaan Hollannin viidenneksi suurimmassa kaupungissa Eindhovenissa eikä belgialaisessa pikkukaupungissa. Suurin ero näkyy tietysti supermarketissa, jossa Susivuoret luonnollisesti pistäytyvät. Kun Belgiassa ei näy jälkeäkään salmiakkimakeisista, naapurimaassa niitä on monta hyllyllistä. Annikki lastaa ostoskoriinsa useita erilaisia pusseja ja laatikoita tuliaisiksi salmiakinhimoisille ystävilleen. Myös teevalikoimat ovat toista luokkaa kuin isoissakaan belgialaisessa marketeissa. Erilaisia oluita hollantilaiskaupassa ei ole kuin nimeksi mutta esim. eteläafrikkalaisia viinejä - arvatenkin siirtomaahistorian takia - on paljon. Myös portviinivalikoima on yllättävän laaja. Vilho kiinnittää siihen huomionsa koska perusportviini maksaa Hollannissa vähemmän kuin Portugalissa. Ehkä sen laadussakin on jotain eroa.
Salmiakkia ja edellä mainittuja juomia lukuun ottamatta muu peruselintarvikevalikoima on hyvin samanlainen molemmissa maissa. Hinnat taitavat vain olla Hollannissa hitusen Belgiaa halvemmat. Susivuoret eivät kuitenkaan tarvitse muuta kuin salmiakkia ja kävely Eindhovenin torialueellakaan ei johda ostoksiin vaikka tarjolla olisi mm. houkuttelevannäköisiä hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja muita tuotteita.
Eindhovenin teollisuuskaupunki tuhottiin melkein täysin toisessa maailmansodassa eikä sen vanhasta kaupungista ole paljon jäljellä. Senkin lähes pilaavat epämääräiset baarit ja coffee shopit, jotka aamupäivästä näyttävät suorastaan luotaantyöntäviltä. Uusi, osittain pienen kanavan ylle ulottuva taidemuseo näyttää rakennuksena mielenkiintoiselta mutta Susivuoret eivät tunne olevansa nyt niin innostuneita nykytaiteesta, että vaivautuisivat katsomaan sitä sisältäpäin. Myös Philipsin komeaa, 1900-luvun alussa rakennettua Lichttorenia tutkaillaan vain kadulta päin.
Viimeinen Eindhovenin kulttuurikohde, jonne Susivuoret päätyvät, on PSV:n Philips Stadion keskustan itäreunalla. Päivä on sen verran harmaa ettei kaksikkomme tunne suurta intoa tehdä tämän mittavampaa kulttuuriretkeä vaan kävelee takaisin autolleen ja ajelee peltoaukeiden halki sievään Neerpeltiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti