Kierreltyään aikansa ihailemassa simpukka- ja mustekalasäilykkeitä, Annikki yhyttää Vilhon juomaosastolta. Tämä on löytänyt houkuttelevannköisiä tonic-vesitölkkejä. Meillä taitaa tosiaan olla sen verran jäljellä giniä ja limejä, että voimme juoda illalla kesän viimeiset GT:t, Annikki tuumaa ja kehottaa Vilhoa ottamaan pari, kolme eri väristä juomatölkkiä.
Viinihyllystä Annikki löytää vanhan suosikkinsa, ”Madridin karhun”. Tätä edullista viiniä Annikki maistoi ensimmäisen kerran Susivuorten Lavapiésin pienessä ullakkohuoneistossa vuosia sitten eikä ole sen jälkeen sitä saanut. Niinpä hän nostaa epäröimättä Madridin DO-viinin ostoskoriinsa. Hyvältähän Malvar- ja Airén-rypäleistä tehty, konstailematon valkoviini edelleen maistuu. Varsinkin kun sitä nauttii — toki kevytuntuvatakki päällä — ilta-auringossa terassilla vuorimaisemaa ihaillen.
Auringon laskettua Annikki ja Vilho lähtevät uudelleen kylille. Soto del Realin Plaza de la Villa tapas- ja jäätelöbaareineen on vain muutaman korttelin päässä. Susivuoret päätyvät kuitenkin niitä vähän rauhallisempaan ravintolaan kulman takana. Annikki epäilee, että Restaurante Gredos valkoisine pöytäliinoineen on liian hieno paikka heille mutta ruokalistan kohtuulliset hinnat haihduttavat sellaisen epäilyksen.
Annikista tuntuu, että olisi vähän hassua syödä meren herkkuja ravintolassa, joka on nimetty vuoriston mukaan Gredosiksi. Niinpä Susivuorten pöytään kannetaan suuri salaattivadillinen ja jos mahdollista, vielä suuremmat liharuoka-annokset. Annikki on pökertyä nähdessään tilaamansa solomillon. Annikki on omin silmin nähnyt, miten suuria espanjalaiset härät ovat, mutta onhan tämä häränfile tolkuttoman kokoinen. Ei Vilhokaan tule helpolla pääsemään sillä hänen lautasellaan on vähintään puoli metriä häränhäntää.
Useimmiten kasviruokaa suosivat Susivuoret käyvät kuitenkin urheasti jättiannostensa kimppuun. Annikin valtava solomillo on hyvää ja mureaa lihaa ja paistettu kerrassaan niin erinomaisesti, että Annikki syö sen kokonaan. Myös Vilhon Rabo de toro on oivallista. Jälkiruokaa Susivuoret eivät kuitenkaan pysty ottamaan vaan tyytyvät kahviin ja ravintolan tarjoamaan digestiiviin. Virkistävän viileään ulkoilmaan päästyään, Annikki arvelee, että tämäniltainen laatupihvi, jos sitä edes mistään saisi, maksaisi Helsingissä ainakin 50 euroa. Se on paljon enemmän kuin Susivuorten koko illallinen punaviineineen. Jos ryhtyisi oikeaksi lihansyöjäksi, täytyisi varmaan muuttaa Espanjaan, Annikki toteaa onnistuneen ravintolaillan päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti