Hae tästä blogista

torstai 1. marraskuuta 2018

16. päivää: Sata kuvaa Segovian akveduktista

Susivuoret eivät saa mieleensä sitäkään, koska he edellisen kerran vierailivat Segoviassa. Se oli sinä keväänä kun he asuttivat kuukauden pientä ullakkohuoneistoa Madridin Lavapiesissä ja kävivät joka viikko pari, kolme kertaa  taidemuseossa. Kyllä siitä on ainakin kymmenen vuotta, Annikki sanoo muistaessaan kuinka vaikea hänen oli kiivetä museokierrosten päätteeksi turvonneen polvensa kanssa 6-kerroksisen hissittömän talon ullakolle. Madridin matka oli nimittäin juuri ennen hänen polvileikkaustaan. Mutta minähän vuonna se siten oli?

Susivuoret kyllä tunnistavat paikat, joissa he Madridista tekemällään päiväretkellä kävivät Segoviassa. Vilho ajaa pohjoiseksi rampiksi kutsuttua reittiä kaupungin keskustaan ja suoraan paikalle, joka teki taannoin Susivuoriin suurimman vaikutuksen kaupungissa. Lähes 30 metrin korkeuteen kohoava akvedukti on juuri niin vaikuttava näky kuin Annikki ja Vilho muistivatkin. Sen sijaan, että ryntäisivät heti ottamaan uuden, vähintään 50 valokuvan setin 800-metrisestä akveduktisillasta, Susivuoret ajavat sen ohi vähän kauemmaksi ydinkeskustasta.

Saatuaan auton parkkiin ylärinteen hiljaiselle sivukadulle, Susivuoret palaavat akveduktin edessä olevalle, turisteja kuhisevalle Plaza Azoguejolle. Aurinkoinen pyhäinpäivä on saanut perheet ja pariskunnat liikkeelle ja onhan joukossa se odotettu aasialaisryhmäkin. Susivuoret eivät ole päässeet edes aukiolle asti, kun heitä jo lähestytään puhelin ojossa. Annikki ottaa kiltisti pyydetyn ryhmäkuvan mutta siirtyy sitten nopeasti syrjemmälle. Tässä kun täytyy ottaa omakin kännykkä ja kamera esiin.



Segovian 18 kilometrin pituinen, Sierra de Guadarraman vuoristosta kaupunkiin Río Fríon vettä tuonut akvedukti rakennettiin lähes 2000 vuotta sitten. Nykyään sen korkea, jokilaakson ylittänyt silta on siis keskellä Segovian vanhaakaupunkia, jossa se tekee 90-asteen käännöksen. Annikki ja Vilho ottavat ylväästä akveduktista ties kuinka monta valokuvaa samalla kun kävelevät katua ylös akveduktin alkupäätä kohti.  Akveduktisillan kaksi pilarikerrosta madaltuvat ensin yhdeksi kerrokseksi ja sitten yksinkertaiseksi muuriksi vesikouruineen. Tämän kaiken Susivuoret tietysti innokkaasti dokumentoivat kaikilla mahdollisilla kuvausvälineillään. Laskeutuessaan takaisin Plaza Azoguejolle, he ottavat vielä selfien. Sitä voitaisiin sitten kotona verrata kymmenisen vuotta aikaisemmin otettuun kuvaan, jota ei vielä silloin kutsuttu ”selfieksi” vaan Vilhon sanoin ”pitkän käden kuvaksi”.


 


       

Ei kommentteja: