Hae tästä blogista

torstai 1. marraskuuta 2018

16. päivä: Valladolidista Segoviaan

Tähtikirkas yö enteili aurinkoista päivää ja aamun usvan haihtuessa taivas on hyvää vauhtia kirkastumassa. Vaikka Annikilla ja Vilholla on vielä monta päivää lomaa jäljellä, he näkevät parhaaksi siirtyä hyvän sään aikana lähemmäksi kiertomatkansa päätepistettä. Saatuaan kaikki pussinsa ja nyssäkkänsä pakattua autoonsa,  Susivuoret ottavat suunnaksi Madridin.

Pyhäinpäivän ainoat pikku ruuhkat ovat hautausmaiden porteilla kun pyhäpukuiset valladolidilaiset vievät ruukkukrysanteemejä ja isoja kukkaseppeleitä haudoille. Autovía de Pinaresille päästyään Susivuoret toteavat yhdestä suusta olevansa jälleen aivan uudenlaisissa maisemissa. Nimensä mukaisesti pikatie kulkee havumetsien keskellä kunnes päästään maan keskusylängön peltomaisemiin. Peltojen keskellä on harvakseltaan pieniä kyliä tai kaupunkeja kukkuloillaan mutta parin kirkontornin lisäksi muuten autiota maisemaa rikkovat suurkanalat. Joukossa saattaa olla jokunen sikalakin sillä Annikki ei ole vieläkään nähnyt tällä matkalla yhtään vapaasti laiduntavaa sikaa.



Segovian Alcázarin ja goottilaisen katedraalin näkyessä edessä olevalla kukkulalla, Susivuoret pysähtyvät hetkeksi pienen kirkon vieressä olevalle levikkeelle. Iglesia de la Vera Cruzin edustalta saa hienon kuvan Eresma-joen toisella puolella olevista suuresta linnakkeesta ja suuruutensa ja eleganttisuudensa ansiosta La Dama de las Catedrales -nimellä tunnetusta kirkosta. Susivuoret yrittävät ilman tulosta muistaa sitä, että kävivätkö he edellisen kerran Segoviassa ollessaan linnakkeessa ja katedraalissa. Olisi varmaan pitänyt tutkia matkalta otettuja valokuvia, Annikki sanoo ottaessaan vielä pari maisemakuvaa, joita niitäkään ei varmaan tule kotona katsottua.



Ei kommentteja: