16: päivä: Takaisin vuorille - Lumisen Sierra de Guadarraman rinteiltä Soto del Realiin

Segovian ulosmenotiellä on käynnissä mittavat rakennustyöt. Usean vanhan sillan ollessa poikki ja poistumisrampin suljettu, Susivuorten on tehtävä kymmenen kilometrin ylimääräinen lenkki päästäkseen Soto del Realiin vievälle tielle. Vilhon vaiennettua autonavigaattorin ja Annikin tähystäessä keltaisia opaskylttejä, kaksikkomme löytää rakenteilla olevista liittymistä oikealle reitille ja pian edessä näkyvät Sierra de Guadarraman lumihuiput.

Aurinkoisena päivänä tie on sula ja kuiva ja Susivuoret tohtivat valita reitin, joka vie rinnetietä Peñalaran ja Navacerradan kautta suoraan Soto del Realiin. No, suoraan ja suoraan; Puerto de Navacerradaa lähestyttäessä reitti on kaikkea muuta kuin suora. Vilhon on selvitettävä sen seitsemän mutkaa eli Las 7 revueltas tien kiemurtaessa ylös vuoren rinnettä. Jo tuhannen metrin korkeudessa Annikkia alkaa epäilyttää tien reunalla olevat aurausmerkit. Neljäsataa metriä korkeammalla aurauskepeille on ollut käyttöäkin sillä tietä reunustavat lumipenkat ja metsä on saanut ohuen lumivaipan. Kyltin osoittaessa korkeudeksi 1800 metriä, rinteillä on on täysi talvi.

Ei kai meidän tarkoituksemme ollut tulla Espanjaan hiihtolomalle, Annikki ihmettelee kun Susivuoret saapuvat Puerto de Navacerradaan. Vaikka hiihtokeskuksen laskettelurinteet eivät ole vielä auki, paikka kuhisee kaikenikäisiä lumessa telmiviä lomalaisia.  Lumisille laaksorinteille ja Embalse de Navalmediolle olisi hienot maisemat mutta parkkipaikkaa kapean tien laidasta tai majatalojen ja ravintoloiden edestä ei ole helposti löydettävissä. Vilho siis keskittyy yllättäen vilkasliikenteiseksi muuttuneella, mutkaisella tiellä ajamiseen ja Annikki istuimella pysymiseen. Niinpä kaksikkomme ei onnistu saamaan paikasta yhtään kunnollista valokuvaa ja jää epäselväksi, oliko laakson toisella puolella vilahdellut vuorenrinne sama paikka, jossa he kävivät kymmenisen vuotta sitten. Annikin täytyy tutkia illalla karttaa selvittääkseen kuinka lähelle tätä paikkaa he olivat matkatessaan vuoristojunalla  Cercedillasta Cotosiin ja sieltä jalan Peñalaran rinteille.

Vaikka tie on näyttänyt koko ajan jäättömältä, Annikki on helpottunut kun Susivuoret pääsevät rinnettä alas Navacerradaan, jossa ei ole lainkaan lunta. Vilhon käännyttyä pienestä liikenneympyrästä itään, mutkainen rie suorenee ja autoliikennekin loppuu melkein kokonaan. Parinkymmenen päässä oleva Soto del Real ei taida olla yhtä paljon pääkaupunkilaisia houkutteleva paikka kuin aivan hiihtokeskuksen kupeessa oleva Navacerrada naapurikylineen. Tämä tietysti sopii Susivuorille mainiosti. Eihän Annikki olisi muuten onnistunut löytämään suosittuna lomaviikonloppuna edullista loma-asuntoa vuoristosta vain 50 kilometrin päästä Madridista.