Astuttuaan nyt päivänvalossa Porta Romanan kautta Norcian vanhan kaupungin pääkadulle, herkkukauppoja lasketaan olevan vieläkin enemmän kuin iltapimeällä näytti. Villisiat ovat vahdissa useammankin pikkuliikkeen ovensuussa. Tyypillisimmillään norcialaisen herkkukaupan katossa roikkuu kokonaisia ilmakuivattuja kinkkuja ja villisikasalameita myyntitiskin notkuessa muista riistatuotteista sekä juustoista. Lattialla olevissa juuttisäkeissä on monenvärisiä linssejä ja paraatipaikalla näyteikkunassa on kokonaisia mustia tryffelisieniä. Tryffeliöljyjä, tryffelipestoja ja muita tryffelillä maustettuja herkkuja löytyy takaseinän hyllyiltä.
Alle 5000 asukkaan Norciassa on todellakin ällistyttävän paljon leikkele- ja herkkukauppoja. Paikallisia erikoisuuksia tarjoavia ravintoloitakin on lukuisia. Susivuoret tutkivat uteliaina usean ravintolan ruokalistoja, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia. Norcialaiset antipastot ovat paikallisia leikkeleitä ja juustoja, primo piattot linssikeittoja ja pastaa riista- tai tryffelikastikkeessa ja secondoissa pääosassa on vilisika jäniksen, kauriin ja Nero-joen taimenen näytellessä sivuosia. Erot ruokapaikkojen menujen välillä ovat tarjonnan monipuolisuudessa, viinilistan pituudessa ja ennen kaikkea hinnoissa. Michelin-tähtiä ansainneet ravintolat eivät tietenkään edes ilmoita annostensa hintoja pääoviensa pielessä olevissa ruokalistoissaan. Se ei Annikkia ja Vilhoa liikuta sillä tuskin he edes tuoreina lottovoittajina menisivät illastamaan huippuravintolaksi tituleerattun paikkaan.
Juuri runsaasta aamiaispöydästä nousseina Annikki ja Vilho eivät ole tietenkään vielä menossa syömään. Ravintoloita katsastetaan tulevaa ilta-ateriaa varten muuten vaan kaupunkia kierrellessä. Norcian vanha kävelykeskusta on niin pieni, että hetken päästä ollaan vääjäämättömästi kaupungin keskusaukiolla, Piazza San Benedettolla. La Basilica di San Benedetto on tyhjillään mutta voimakkaasta suitsukkeen ja vahakynttilöiden tuoksusta päätellen aamumessu on päättynyt aivan äskettäin.
Pyhän Benedictuksen kirkon sanotaan rakennetun paikalle, jossa sijaitsi Benedetton ja hänen kaksoissisarensa Scolastican syntymäkoti. Annikin on myönnettävä, ettei hän muista koskaan kuulleensakaan Benedetton sisaresta. Annikki tulee kuitenkin tietämään, että varakkaan perheen tyttärenä Scolastica sai veljensä lailla opiskella Roomassa ja toteuttaa uskonnollista kutsumustaan. Veljen perustettua Monte Cassinon luostarin ja noin vuonna 540 benediktiiniläissääntökunnan, Scolastica seurasi tätä Cassinoon ja joidenkin lähteiden mukaan perusti itse Monte Cassinon rinteelle Piumarolan nunnaluostarin ja benediktiiniläisen sisarkunnan.
Santa Scolastica ei ole maailmalla yhtä tunnettu kuin veljensä San Benedetto, koko Euroopan suojeluspyhimys. Syntymäkaupunkinsa basilikassa sisarukset esiintyvät kuitenkin yhtä suurina patsaina, joiden molempien edessä on kynttilöitä palamassa. Annikki ihmettelee ensin San Benedetton kaavunliepeissä häärivää pelikaania kunnes tajuaa, että se onkin haalistunut San Benedetton attribuutti eli leipää nokassaan pitelevä korppi. Santa Scolastican käsivarrella istuvasta linnusta Annikki ei erehdy; se on selvästi valkoinen kyyhky.
***
***
Illalla Susivuoret keskittyvät täysin benediktiiniläisihanteiden vastaiseen toimintaan. He kuikkivat päivällä valitsemansa ravintolan ovella jo ennen sen keittiön avautumista. Tarjoilijatar kuitenkin viittoilee heidät sisään ja ehdottaa ruokalistojen tutkimista kaikessa rauhassa valkoviinikarahvillisen ääressä. Illallinen aloitetaan syömällä alkupalat: maistiaisia norcialaisista linssikeitoista, kuutisen sorttia erilaisia salami- ja makkarasiivuja, Norcian ilmakuivattua kinkkua sekä kolmea erilaista juustoa hunajan kanssa. Antipasto-tarjottimen runsauden olisi pitänyt toimia varoituksena, mutta Annikki ja Vilho ovat salaattipäivänsä päätteeksi päättäneet syödä kerrankin sekä primon että secondon. Annikin tryffeliraviolit hienostuneine aromeineen ovat kerrassaan maistuvia eikä Vilhon villisikapastassakaan ole moittimista. Talon punaviinikin on mainiota ja sitä tilataan pääruoan saapuessa lisää.
Vilhon ja Annikin pääruoiksi valitsemia villisikaa ja kaurista kannetaan pöytään sen verran suuret annokset, ettei raikas vihreä salaatti riitä täysin keventämään niitä. Jälkiruoaksi Vilhon on tyydyttävä pelkkään espressoon mutta Annikki, hetken toki huokaistuaan, tilaa kahvin lisäksi myös lasillisen Vin Santoa, johon dipata zippuroita eli Norcian versioita cantuccino-pikkuleivistä.
Saatuaan raahauduttua täysine vatsoineen takaisin majapaikkaansa, Susivuorten on välittömästi heittäydyttävä vuoteelleen selälleen. Vaikka vatsassa painaa, he kertailevat erinomaisen illallisensa vaiheita päättäen, että seuraavalla kerralla keskitytään määrän kustannuksella vieläkin enemmän laatuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti