14. päivä: Assisista Norciaan - San Benedetto puuttuu peliin

Susivuorten astellessa Assisin Basilica di San Francescolta ylemmäksi kaupunkiin, pikkukauppojen tarjoamat tavarat vaihtuvat vähitellen yhä maallisemmiksi; oliivipuisten kaularistien ja fransiskaanimunkin kaapuun puettujen likööripullojen sijaan kaupan on oliivipuisia keittiötarvikkeita ja tryffeliöljyä. Kenkäkauppojen ikkunoissa alkaa olla munkinsandaalien lisäksi myös korkokenkiä.

Kierrellessään kaupungin Piazza del Comunen ja kaupungin duomon, San Rufinon liepeillä Annikki ja Vilho alkavat tutkia ravintoloiden ruokalistoja. Pikaruokapaikoista saa tietysti standardipizzaa ja paninoita kolajuoman kera mutta muuten tarjonta painottuu umbrialaisiin ruokiin ja viineihin. Ennen lounaalle menoa kiivetään vielä katsomaan Rocca Maggioren keskiaikaista linnoitusta ja kurkistetaan Tempio di Minervaan.  Roomalaisesta temppelistä on jäljellä vain fasadi komeine pylväineen. Se, että itse temppeli on nykyään barokkikrääsällä kuorrutettu kirkko, ei pilaa Susivuorten ruokahalua vaan he painelevat reippaasti Fransiskuksen susiystävän lailla kasvisravintolaan.

Annikki taitaa muistaa legendan Fransiskuksesta ja Gubbion sudesta hieman väärin. Eivät Susivuoretkaan täysin tyydy kasvisruokaan. Annikin annos lasagna d’autunnoa eli syyslasagnea sisältää metsäsienten lisäksi kauden kasviksia mutta Vilholle tuodussa lasagna alla norcinassa on tryffeleiden lisäksi myös villisianlihaa. Molemmat, annosvuoissa paistetut ruoat ovat herkullisia mutta juuri ”norcialainen lasagne” taitaa olla se, joka saa kaksikkomme kiirehtimään kohti mustista tryffeleistään ja villisioistaan kuulua Norciaa.

Matkalla Norcian pikkukaupunkiin ohitetaan Trevi, jonka alueella sanotaan tuotettavan Italian parasta oliiviöljyä. Sen laatu varmasti korvaa ainakin tuotetun määrän sillä Italian varsinaiseen oliiviöljyntuotantoalueeseen eli Pugliaan verrattuna oliivipuita on Trevissä mitätön määrä.  Annikki muistelee, että maistellessaan Veronan suurilla viini- ja ruokamessuilla tarjottuja kymmeniä erimakuisia ja -värisiä oliiviöljyjä, hän taisi mieltyä juuri Umbrian ja Toscanan öljyihin. Apenniinien rinteillä kasvaneista oliiveista voi hyvinkin saada puristettua hienostuneemman makuista öljyä kuin Puglian tasankojen valtavien oliivitarhojen sadosta. Toisaalta italialaisessa keittiössä on käyttöä hyvin monille erityyppisille oliiviöljyille. Tietyt ruoat suorastaan vaativat robustia ja toiset taas hienoaromista öljyä. Esimerkiksi Italian suurimpiin extravergine-oliiviöljyn tuottajiin kuuluva Monini, jonka pääkonttorin Annikki bongaa Spoletossa, valmistaa paljon muitakin kuin vain Umbrian D.O.P-öljyjä.

Umbrian ”öljykentät” jätetään taakse heti Spoleton jälkeen tien sukeltaessa tunneliin. Norciaan johtavat Apenniinien tietunnelit eivät vedä pituudessa vertoja Bologna-Firenze -radan 18.7 km:n tunnelille mutta kyllä yli neljän kilometrin matkakin vuoren sisässä on pitkä. Varsinkin jos Annikin lailla tuijottaa tunnelissa tasaisin välein olevia kylttejä, jotka kertovat kummalle sen suuaukoista on lyhyempi juoksumatka hätätilanteessa.

Serravallen laaksoon päästyä tunnelit loppuvat ja loppumatka Norciaan mennään verrattain loivasti mutkittelevaa tietä saapuen suoraan hotellille, joka sijaitsee täpärästi kaupunginmuurin ulkopuolella.

Hotel Palatina on kuitenkin täysin pimeänä ja Annikin painaman soittokellon pirinä kaikuu hotellin tyhjässä aulassa. Annikin kaivettua puhelimensa esiin, hän huomaa, että siihen on tullut puhelu Assisin basilikakierroksen aikana. Soitto näytön osoittamaan numeroon selvittää tilanteen: pirteä naisääni antaa Annikille ohjeet saapua viereiseen hotelliin. Siellä Annikki saa kuulla, että hotelli, johon hänellä on ”vahvistettu” varaus on suljettu mutta Hotel Saliconesta järjestyy korvaava majapaikka. Susivuoret ovat tähän hyvin tyytyväisiä, onhan Salicone selvästi parempitasoinen hotelli kuin ne, joihin he yleensä majoittuvat. Kaikenlisäksi suuri, rauhallinen huone huippumukavine vuoteineen maksaa heille täsmälleen saman kuin vaatimattomampi yösija Palatinassa. Jos Annikki olisi tehnyt nettivarauksensa suoraan tähän uuteen hotelliin, lasku olisi ollut lähes kaksinkertainen. Vilho arvelee yllättävän tasokorotuksen olevan Pyhän Fransiskuksen ansiota mutta kuumaan vaahtokylpyyn pulahtava Annikki on varma, että asialla on San Benedetto da Norcia eli Benedictus Nursilainen. Onhan Norcian Pyhä Pentti myös kurittomien koululaisten suojeluspyhimys.