SS444 on paikoin hyvin huonossa kunnossa. Onneksi maanantaiaamun liikenne on lähes olematonta ja Vilho pystyy ongelmitta väistämään kuopat ja kokonaan sortuneen tienpätkän. Tiellä maleksivien suurten nautojen takia on toki hetkeksi pysähdyttävä kokonaan.
Reittivalintansa tähden kaksikkomme saapuu Assisiin ikään kuin takaoven kautta. Vasta iltapäivällä kaupungista poistuttaessa nähdään miltä kaupungin paraatipuoli Pyhän Fransiskuksen basilikoineen näyttää alhaalta laaksosta katsottuna. Koillisesta kaupunkia lähestyvät Susivuoret näkevät vain jyrkänteellä olevat kaupunginmuurit kävellessään pitkää, korkeiden sypressien reunustamaa tietä kohti Porta di San Giacomoa.
Sattumoisin Pyhän Jaakobin portista pääsee lähes suoraan Basilica di San Francescon edessä olevalle aukiolle. Itse Pyhän Fransiskuksen basilikan, tai oikeastaan rakennuskokonaisuuden yläosan, Basilica superioren, hillitty fasadi ei paljasta sen sisälle kätkeytyviä taideaarteita. Auringon paistaessa kosmaattinen ruusuikkuna ja Giotton pienet lasimaalaukset näyttävät ulkoapäin täysin värittömiltä.
Annikki ja Vilho menevät ensiksi yläkirkon kautta Basilica inferioreen eli ensin rakennettuun alempaan basilikaan. Melko pian vaatimatonta elämäntapaa korostaneen, 1200-luvun alussa fransiskaaniveljeskunnan perustaneen Fransiskus Assisilaisen kuoleman jälkeen rakennettu kirkko on kaikkea muuta kuin vaatimaton. Cimabuen ja Giotton freskojen lisäksi seiniä koristavat Lorenzettin freskot, joista Vilho tuntuu erityisesti vaikuttavan.
Kaksoiskirkon ylempää osaa hallitsevat Giotton maalamat, Pyhän Fransiskuksen elämästä ja ihmeteoista kertovat freskot. Yläkirkon freskot ovat tyyliltään toisenlaisia kuin alakirkon niitä vanhemmat teokset. Tyyliero näkyy selvästi vertaamalla Maestro di San Francescon ja Giotton näkemystä samasta aiheesta eli Fransiskuksesta juttelemassa linnuille. Näitä kuvia tutkiessaan Annikki muistaa sen ainoan kerran kun sai koulun kirkkohistorian kokeesta kiitettävän arvosanan. Kristinuskoon aina kovin kriittisesti suhtautuva Annikki selosti koevastauksessaan Fransiskus Assisilaisen eli arvostamansa eläintenystävän ajatuksia perin pohjin ja sai siitä täydet pisteet. Annikin harvinaisen hyvään koemenestykseen saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että arvostelijana oli koululais-Annikin mielestä täysin kristillisten hyveiden vastaisesti opetusta antavan vakituisen opettaja-akan avaramielinen sijainen. Huonosti opetusta seuranneena ja monet, liian aikaisin aamulla alkaneet uskonnon- ja kirkkohistorian tunnit lintsanneena, Annikki ei enää muista sitä, mitä Fransiskus opetti vääryyden kokemisesta ja anteeksiannosta. Annikin taitaa olla paras keskittyä kaksoiskirkon tarjoamiin taide-elämyksiin. Hänen uskonnollisuutensa ja varsinkaan sen puute ei anna edellytyksiä muuhun.
Susivuoret laskeutuvat myös kappeliin, jonne Pyhä Fransiskus on haudattu sekä huoneeseen, jossa on esillä Fransiskuksen paikattu munkinkaapu, tohvelit ja muita pyhimyksen käyttämiä tavaroita. Annikki yrittää olla häiritsemättä kanssamatkailijoita, joille näillä paikoilla ja esineillä on selvästi suuri merkitys. Assisi on katolilaisten tärkeä pyhiinvaelluskohde, josta on kotoisin Pyhän Fransiskuksen lisäksi puolitusinaa muutakin pyhimystä. Nytkin molemmissa basilikoissa kiertää italialaisten lisäksi ryhminä ainakin ranskalaisia, espanjalaisia, portugalilaista ja brasilialaisia seuraten hartaina oppaittensa selostusta, kirjoittaen esirukouspyyntöjä ja ostellen basilikan puodista rukousnauhoja ja pyhimyksenkuvia. Annikkikin pudottaa parin leivän edestä kolikoita lippaaseen, joka lupaa "pane per i poveri" ja ottaa luettavakseen Fransiskuksesta kertovan lehtisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti