Annikin sydän jättää pari lyöntiä väliin kun hän vilkaisee rannekelloaan ja huomaa sen näyttävän ajaksi 06:15. Minähän olen myöhästynyt lennoltani! Se ei kuitenkaan voi olla totta sillä Annikki on herännyt vasta viisi minuuttia sitten kännykän hälyttäessä klo 03:10. Annikin suosikkikello, Sveitsistä ostettu punarannekkeinen Mondaine on siis pysähtynyt. Sveitsissä ovat sitten pysähtyneet junat, Annikki tuumailee sujauttaessaan tänään hyödyttömäksi osoittautuneen kellon käsilaukkuunsa. Eiköhän jostain matkan varrelta löydy rannekelloon uusi paristo.
Annikin matkan on tänään määrä johtaa Bilbaoon, jonka Guggenheim-museon kaupassa hän muistaa nähneensä samanlaisen Sveitsin rautateiden virallisen kellon. Rannekellon hinta vaan oli bilbaolaisessa designkaupassa kaksinkertainen siihen nähden, mitä Annikki maksoi omastaan geneveläisessä kelloliikkeessä. Kellonparistot sen sijaan ovat varmaan Bilbaossa ihan kohtuuhintaisia, mutta Annikki ehdi sellaista kaupungista etsiä. Baskimaan pääkaupunki on vain Annikin matkan välipysäkki.
***
Syynä Annikin tolkuttoman aikaiselle heräämiselle ja kiiruhtamiselle yöbussissa nukkuvien humalaisten joukossa lentokentäll on tietysti hänen lähtönsä lomanviettoon Vilhon luokse Pyreneille. Annikin palkalliset lomapäivät ovat edelleen vähissä ja siksi hän pitää tämän vuoden syyslomansa huomattavasti totuttua lyhyempänä. Vilho sen sijaan on ollut jo toista viikkoa Pohjois-Espanjassa ja mieheltään saamiensa kuvaviestien perusteella Annikille on aivan selvää se, missä hän haluaa viettää lokakuun viimeisen viikon — maksoi, mitä maksoi. Aurinkoinen, lämmin Aragonia upeine vuoristoineen vie selvästi voiton pimeästä ja loskaisesta Helsingistä.
Lentokenttärutiinit niin Helsingissä kuin Münchenissä sujuvat pimeässä nopeasti ja helposti. Aurinko alkaa paistaa kirkkaasti vasta kun kone lähtee Münchenin kentältä lumihuippuisten Alppien sivuitse kohti Ranskan Provençea.
Auringossa kilottavia vuorenhuippuja tuijottaen ja Iberian niemimaan päivänpolttavia kansallispyrkimyksiä pohtien, Annikilta jää huomaamatta, että ilmatarjoillijat aloittavat aamiaisen jaon nimenomaan hänestä. Annikin kieli on niin solmussa katalaanin- ja baskinkielisten fraasien muistelusta, että hän pystyy hädin tuskin ymmärrettävällä sekakielellä valitsemaan itselleen leivän, kuplavettä ja lasillisen sektiä. Annikkia nolottaa kun lentoemäntä pulloa avatessaan yrittää ystävällisesti palvella häntä italiaksi. Jos Luftwaffen wifi ei maksaisi peräti 1000 bonuspistettä tai 3 €, opettelisin netistä jonkun kohteliaisuuden retoromaaniksi tai vaikka koreaksi. Eipähän kielitaidottomuuteni menisi italialaisten piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti