Sunnuntaikin alkaa sateisena mutta sää selkenee vähän kun Annikki ja Vilho ajavat rajan yli Tiroliin. Heidän aikomuksenaan on mennä päätietä pitkin Reutten suuntaan mutta Annikin huomatessa kilometrien pituisen pysähtyneiden autojen jonon, Vilho ajaakin päätien yli Vilsiin johtavalle pienemmälle tielle. Susivuoret päätyvät oikealle maisemareitille, jossa ei ole juurikaan liikennettä.
Uusi reitti kulkee hienojen vuoristomaisemien halki Haldensee-järven ohi ja osin Lech-joen vartta Nässelwängleen, Gaichtiin ja lopulta Forchachiin. Siellä Vilho johdattaa Annikin polulle, joka vie Lech-joen rantaan. Annikki kiiruhtaa joen ylittävälle huojuvalle riippusillalle. Hänen on kuitenkin palattava vastarannalta takaisin sillä Vilhon on päättänyt, ettei sieltä nousevalle rinteelle kannata tihkusateessa nousta. Annikille sopivampi reitti löytyisi kuulemma Forchachin kylän toiselta puolelta.
Tihkusade loppuu juuri sopivasti kun Annikki ja Vilho pääsevät rinnereitille, josta pieni kauris kirmaa puiden suojaan. Alarinteen männyissä hypähtelee orava ja tammissa rääkyvät närhet. Ylempää rinteestä kuuluu palokärjen koputus ja iso tikka päästään näkemäänkin. Leveän, metsäautotieksi luokiteltavan reitin noustessa yhä ylemmäksi, näkymät jokilaakson toisella puolella oleville vuorille paranevat. Kovin ylös Susivuoret eivät tänään pääse vaan pienen evästauon pidettyään he palaavat Forchachin kylän kautta takaisin autolleen.
Koska iltaan on vielä aikaa, Vilho ehdottaa paluumatkalla, että vaikka poiketaan pikaisesti Planseella. Näin Annikkikin pääsisi näkemään tämän kauniin vuoristojäven vähän lähempää kuin lentokoneen ikkunasta. Plansee on tosiaan kuin postikortista vuorten heijastuessa peilityyneen järvenpintaan kuin maalattuina. Näin syyskuun alussa järvellä ei ole montakaan venettä ja rantatien parkkipaikat ovat lähes tyhjillään. Vilho pysäköi auton pariinkin kertaan, jotta Annikki saisi otettua kuvia turkoosina läikähtelevästä järvestä vuorineen. Ihana turkoosi väri ei kuitenkaan Annikin postikorttikuvissa näy sillä hän on onnistunut kääntelemään kameransa asetukset sellaisiksi, että tulee ottaneeksi mustavalkoisia kuvia.
***
Susivuoret ovat kerrankin onnistuneet edes jossain määrin noudattamaan omaa sääntöään siitä, ettei jääkaappi saa olla täynnä ruokaa loman viimeisenä päivänä. Niinpä pakattuaan matkalaukkuihinsa Mozartin kuulat, tirolilaissalamit ja muutaman tuliaispullon, he voivat lähteä Gasthausiin illalliselle. Matkaa Trauchgaun parhaaksi ruokapaikaksi mainittuun Almstubeen on pari, kolme kilometriä ja kun illasta on tullut oikein kaunis, Susivuoret lähtevät mielellään kävellen matkaan. Raatihuoneen ohitettuaan pariskuntamme kääntyy kirkolle, jonka luona on heille tuiki tärkeä lasinkeräyspiste. Vilhon kiiruhtaessa purkki- ja pullopussinsa kanssa keräyslaatikolle, Annikki tähyilee puronvarren ruovikkoon, josta kuuluu sirkusta. Sirkuttajia ei näy mutta samassa puron ylle lentää koreanvärinen, pitkänokkainen lintu. Kuningaskalastaja!, Annikki intoilee. Vilho ei valitettavasti ehdi Annikin lailla kunnolla nähdä Saksassakin harvinaista lintua mutta kertoo katsoneensa juuri pari päivää Saksan teeveestä erinomaisen dokumentin paikallisista kuningaskalastajista. Näin Annikkikin saa kuulla kiinnostavia asioita mm. Kuningaskalastajan poikasten ”kalastuskoulusta”.
Seuraavaksi Annikki huomaa kauriin, joka lymyilee epäilyttävän lähellä puronvarren viljelyspalstoja sekä kala-altaan, joka aivan kuhisee forelleja. Mitähän ruokaa Almstubessa mahtaa olla tänään? Kohta Susivuoret istutetaan pöytään tutkimaan ruokalistaa, jossa mainitaan forelli muttei kaurista. Almstubessa kyllä tarjotaan tyypillisten baijerilaisruokien ohella riistaherkkuja ja niistä Annikin valitsema hirvenpaisti kastikkeineen on todella herkullista. Vilhonkin ateria on maittava ja sekin on baijerilaisittain kaikkea muuta kuin pieni annos. Jälkiruokaa ei voi siis kuvitellakaan syövänsä.
Annikin ja Vilhon ruokailtua ja nautittua allgäulaiset oluensa, aurinko on jo laskemassa Sudenpää-vuoren taakse. Ilta alkaa nopeasti viiletä ja Susivuoret kiiruhtavat asunnolleen pysähtymättä laskemaan kaikkia pelloilla näkyviä kauriita. Loppuilta kuluu rauhallisesti vaikka Annikki avaa itävaltalaisen supermarketin tarjouksessa olleen samppanjapullon. Vaaleanpunainen halpisjuoma on oikein hyvää ja sitä nautiskellessa Annikki muistaa tarkistaa kameransa asetukset. Huominen paluumatka Münchenin lentokentälle ja sieltä koti-Suomeen kun tehdään Ammerseen kautta ja Annikki aikoo ottaa tästä järvestä oikein värivalokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti