Ennen lentokentälle lähtöä Annikki käväisee vielä tutuksi tulleessa leipomossa. Pariisin CDG-lentokentän terminaali 2D ei nimittäin pursua palveluita ja kun Susivuorten Helsingin lento ei heidän Pariisin lentonsa tapaan ole business-luokassa, evästä on hyvä olla matkassa. Päivästä tulisi ilman ylimääräisiä viivytyksiäkin pitkä.
Toki Susivuoret lähtevät Roissy’in hyvissä ajoin. Annikista ja Vilhosta ei olisi mukava tulla viime tipassa lentokentälle ja huomata vaikka, että viimeaikaisten tapahtumien takia turvatarkastukset vievät tuntikausia. Metro- ja RER- junamatkat vaihtoineen sujuvat nopeasti ilman odottelua. Annikki on tietoisesti valinnut tälle matkalle laukukseen sen, joka on tarkoin mitoitettu mahtumaan ongelmitta sisään Pariisin metron lipuntarkastusportista. Isompi matkalaukku olisi hankala metroasemien lukuisten portaidenkin takia. Vilho tosin kantaa pisimmissä portaissa pariskunnan molemmat matkalaukut Annikin yrittäessä vain pysyä hänen perässään.
Susivuorten saapuessa lähtöaulaan, check in -tiskille alkaa pian muodostua jonoa vaikkei niitä olla ihan hetkeen avaamassa. Annikki ja Vilho käyvät rauhassa istumaan ja lukemaan päivän verkkouutisia. Pariisin lentokentän Wi-Fi toimii onneksi siten, että yksi sisäänkirjoittautuminen riittää moneen selaustuokioon. Monilla kentillähän on se Annikkia suuresti ärsyttävä systeemi, että kun lopetat hetkeksi internetin käytön, joudut kirjautumaan uudestaan ja toisinaan jopa määräaikainen, tunnin tai parin ilmainen käyttö on katsottu jo päättyneeksi. Viereiselle penkille istahtaa Ranskassa asuva tunnettu suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija. Se on Annikista hauska yhteensattuma sillä Annikin äiti kertoi juuri toissapäivänä lukevansa Pariiisin kartta edessään tämän Pariisiin sijoittuvaa, osittain omaelämänkerrallista romaania.
Taiteilijan perässä Susivuoret menevät lentoyhtiön baggage drop -tiskille ja saavat laukkunsa jätettyä ja boarding passit käteensä ilman jonottamista. Mitään check in -automaatteja terminaalissa ei ole ja vain käsimatkatavaroidenkin kanssa matkustavat joutuvat käymään tiskillä, jossa punnitaan kaikki laukut. Susivuorten astuessa turvatarkastukseen, varsinaisen check in -tiskin jono ei ole edennyt lainkaan vaikka tiskien takana pyörii ainakin neljä virkailijaa. Tuttua CDG:n touhua siis.
Turvatarkastus sujuu nopeasti ja Susivuoret ovat seuraavassa hetkessä tutkimassa lähtöporttien seassa olevan pienen ostosalueen tarjontaa. Annikki hakee kioskista vesipullon ja täytetyn patongin ja vinkkaa sitten Vilhon varaamaan ikkunapöydän terminaalin ainoasta baarista. Sillä välin hän käy ostamassa pikkupullolliset puna- ja valkoviiniä. Sitä siemaillen he tarkkailevat baarin vilinää ja arvailevat, minne kukakin sen asiakkaista on matkustamassa. Tällä tavoin matkapäivä kaikkine pakollisine kuvioineen ei tunnu turhan raskaalta. Aikataulussaan oleva lyhyt lentokin mene mukavasti torkkuen, omia eväitä syöden ja tietokoneita naputellen.
Lauantai-iltana bussien vuorovälit Helsingissä ovat niin harvat, että Susivuorilla on hyvää aikaa kävellä tuloterminaalistaan ykkösterminaalin pysäkille. Kun lentokentälle, tai ainakin jonnekin sen läheisyyteen viime syksynä vihdoin avattiin junayhteys, heidän omalta bussilinjaltaan vietiin lentokenttäbussin status. Linjan busseissa on enää hyvin harvoin matkatavarahyllyä ja turistien on entistäkin vaikeampi saada itsensä ja laukkunsa sopimaan bussiin jos matkustajia on vähänkin enemmän. Siksi Susivuoret nousevat nyt bussin sen lähtöpysäkiltä ja saavat näin asetettua laukkunsa kahden penkkirivin väliseen tilaan pois heidän tuloterminaalinsa edestä kyytiin pyrkivien tieltä.
Aurinko on vasta laskemassa Annikin ja Vilhon avatessa kotioveaan. Asunnossa näyttää olevan kaikki kunnossa ja Susivuoret ovat jälleen kerran tyytyväisiä siitä, että siivosivat ja panivat kaiken järjestykseen matkalle lähtiessään. Siistiin kotiin on mukava palata.
Annikki ja Vilho ehtivät hyvin purkaa laukkunsa ennen kuin telkkarista alkaa illan tärkein jalkapallo-ottelu. Eipä ihme, että matkatavarat painoivat muutaman kilon enemmän kuin lähtiessä, Annikki toteaa nostaessaan kaappiin kaksi pulloa hienoa Bordeaux’on punaviiniä ja vuosikertasamppanjan.
El Clásico tai oikeastaan El Clàssic, sillä tänään se pelataan katalaaninkielisessä Barcelonassa, ei ole ensimmäisellä puoliajalla kovin kummoinen peli. Vasta kun Madrid tekee ensimmäisen maalinsa, ottelu alkaa olla jotain muuta kuin Barçan kiukuttelua. Vaikkei kumpikaan Susivuorista ole varsinaisesti Madridin kannattajia, ovat he ilahtuneita siitä, että maalintekijä on nimenomaan Karim Benzema. Annikista on naurettavaa kaksinaismoralismia, ettei tätä huippuhyökkääjää oteta Ranskan maajoukkueeseen lähinnä mediaa kiinnostavien törttöilyjen takia, joista oikeusistuimet eivät ole antaneet yhtään langettavaa tuomiota. Presidentti Hollandekin käski viime viikolla pääministeri Vallsin ja urheiluministeri Kannerin lopettamaan typeryydet ja pitämään “turpansa kiinni” Benzemaa ja maajoukkuetta koskevista asioista. Ranska maajoukkueineen vaan on maa, jossa pienet asiat ovat suuria ja suuret asiat pieniä, on Annikin todettava tämänkin Ranskan matkansa päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti