TF1:n legendaarinen säätiedottaja Évelyne Dhéliat on jälleen ollut oikeassa esittäessään valloittavan performanssinsa Ranskan kartan edessä. Perjantai on sateeton ja aurinkoinen päivä.
Annikin vuorokausirytmi näyttää siirtyneen johonkin erikoiseen pariisilaiseen kesäaikaan sillä hän nousee ylös kellon ollessa jo reilusti yli kymmenen. Mutta eihän viimeisenä lomapäivänä ole kiire minnekään ja Annikki tekee check-inin huomiselle lennolle vuoteessa lojuen.
Susivuoret eivät ole kaksiviikkoisen Pariisin matkansa tehneet oikeastaan yhtäkään lukuisten Pariisin matkaoppaiden mainitsemaa ns. must-to-do -juttua. Totta kai tämä johtuu pitkälti siitä, että tämä ei ole heidän ensimmäinen - eikä viimeinen - Pariisin matkansa. Pariisi on kaupunki, jonne palataan aina uudestaan. Jos kolmannella Pariisiin vierailulla jää käymättä esim. Louvressa, sinne voisi mennä seitsemännellä reissullaan. Vaikka maailma järkkyisi ja naapurimaan lentokenttä on suljettuna päiväkausia, Pariisi on ja pysyy ja sinne pääsee aina kun vain tahtoo.
Perusnähtävyyksien lisäksi matkaoppaat tuppaavat aina tietämään jotain sellaista, josta paikallisilla ei ole aavistustakaan. Annikki ja Vilho ovat jo parikymmentä vuotta nauraneet eräänkin matkaoppaan ohjeelle VAATIA boulangeriessa voista tehtyjä aitoja croissanteja. Nykyään kun palmuöljyä tungetaan kaikkiin elintarvikkeisiin, tämä voi olla oikeutettuakin mutta se, että turisti hyppisi tasajalkaa leipäkaupassa tivaten voisarvia amerikaksi, on kyllä mahdoton ajatus. Ainakaan se ei johtaisi pitkäaikaiseen, tyydyttävään asiakassuhteeseen. Pariisilainen päättelee croissantin muodosta ja hinnasta tai ainakin viimeistään sen mausta, onko kyseessä “aito” voisarvi eikä ala vaatia tuoteselosteita.
Susivuoret eivät syö tänäänkään aamiaiseksi minkäänlaisia croissanteja. Hyvät sellaiset eivät nimittäin ole kovinkaan halpoja eivätkä varsinkaan terveellisiä. Heille maistuu aamukahvin kanssa lähileipomon rapeakuorinen Pain de campagne.
Annikki ja Vilho kääntyvät kotikadulta vaihteeksi pohjoiseen. Boulevard de Ménilmontatin kulmauksessa Annikki lataa metroaseman lippuautomaattiin kolikoita saaden RER-junaliput huomista lentokentälle menoa varten. Vilhon johdolla risteilllään katujen aurinkoista puolta Canal Saint Martinin varteen ja sieltä suuren Hopital Saint Louisin ohi Bellevilleen.
Belleville on Pariisin china town. Kaupungin toinen, vanhempi china town on 13e arrondissementissa Place d’Italien kulmilla. Bellevillessäkin on useita kortteleita, joissa on lähes pelkästään kiinalaisia kauppoja. Susivuoret pysähtyvät katsomaan mittavaa riisikeitinvalikoimaa erään keittiötarvikkeita myyvän liikkeen ikkunalla. He käväisevät myös kiinalaisessa ruokakaupassa, josta saa elintarvikkeiden ja kiinankielisten päivälehtien lisäksi hiiripatsaita ja muuta tarpeellista.
Kadun muuttuessa Boulevard de Bellevilleksi, ollaan keskellä suurta pohjoisafrikkalaisten toria. Bulevardin keskikäytävällä on myyntikoju toisensa perään. Usean korttelin matkalle ulottuvaa toria ollaan tältä päivältä jo sulkemassa. Eipä Annikki muutenkaan voisi tehdä siellä ruokaostoksia sillä jääkaappi on saatava huomisaamuun mennessä täysin tyhjäksi. Susivuoret kävelevätkin reippaasti toripöytien ohi ja ovat pian Boulevard de Ménilmontatin ja Avenue de la Républiquen kulmassa. Mehän voisimme nyt mennä syömään tuohon kulman ruokapaikkaan, Vilho ehdottaa ja samassa Annikki jo astuu sisään ravintolaan, jonka ruokalistaa he ovat vilkaiseet jo parikin kertaa siitä ohi kävellessään.
Ravintola onkin paljon suurempi ja hienompi kuin se ulkoa näyttää. Palvelu on kuitenkin mutkatonta ja annosten ja viinien hinnat kohtuullisia. Annikki ja Vilho ottavat molemmat samaa, mitä useassa muussakin pöydässä syödään eli padalliset keitettyjä sinisimpukoita ranskaperunoiden ja pienen oluen kera. Simpukat ovat moitteettomia ja niitä on paljon. Annikki saa nopeasti kerättyä patansa kannelle aikamoisen keon tyhjiä kuoria. Samoin Vilho, joka laskee syöneensä 55 simpukkaa.
Naapuripöydän pukumies jää tuijottamaan erään pöydän alle ja Annikkikin huomaa, että siellä juoksee pieni hiiri. Se nyt ei ole mikään ihme tällaisessa hyvin siistissäkin ravintolassa. Kahvilapuolen terassin kautta hiiri jos toinenkin pinkaisee crêpe-pannusta nousevien tuoksujen houkuttelemana helposti sisätiloihin. Pukumieskin vain naureskelee asiaa tarjoilijan kanssa, joka vastaa Annikin ehdotukseen panna kissa hommiin, että se ei oikein käy koska ravintolassa ei saa pitää kissoja.
Maittavan lounaansa jälkeen Annikki ja Vilho eivät suo itselleen päiväunia vaan ryhtyvät päiväkahvien jälkeen pakkailemaan laukkujaan ja panemaan asuntoa lähtökuntoon. Asunnon siivous ei ole suurikaan homma vaikka Vilho pyyhkii pölyt sellaisistakin kohdista, joita siivousliina ei ole aikoihin tavoittanut. Annikki on positiivisesti yllättynyt siitä, että pölynimuri toimii hienosti ja siihen on paketillinen pölypusseja. Yleensä vuokrattavien asuntojen imurit ovat sitä luokkaa, että niistä on siivouksen kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Siivous ja pakkailu sujuvat senkin takia mukavasti, että Annikki on avannut pullollisen kuohuviiniä. Crémant de Limoux on parin samppanjan jälkeen paras tällä matkalla nautituista kuohujuomista.
Annikki ja Vilho tekevät vielä pienen iltakävelyn Boulevard Voltairen suuntaan. Bistroissa ja baareissa alkaa olla perjantai-illan kuhinaa ja vaikkei ilta ole erityisen lämmin, terassitkin ovat aika täynnä. Susivuoret haluavat nyt selvitä iltaruokailustaan nopeasti ja helposti ja siksi he valitsevat brasserien sijasta turkkilaistyylisen pikaruokalan. Edullinen ateria döner kebabia ja lampaankyljyksiä täyttää mainiosti tehtävänsä.
Boulevard Voltairen sivukaduilla on yhdeksän jälkeen illalla hyvin hiljaista. Ainoa elonmerkki on alakoulun aprillipäivän naamiaisjuhlista kadulle purkautuvat prinsessat, zorrot ja tiikerit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti