Annikki on taas pessyt pyykkiä. Nyt puhtaita
matkavaatteita ei vaan voikaan ripustaa aurinkoon kuivumaan. Ulkona sataa vettä
ja on pimeää; ollaan palattu Suomeen.
Auringon muisto kuitenkin häivähtää kirkkaanvärisissä
topeissa ja mekoissa ja Vilhon jo vähän haalistuneessa mustassa farkkutakissa
(kts. Vilhon vauhdittomat vaellukset) Annikin viikatessa niitä
säilytyslaatikkoon. Sulkiessaan laatikon
kantta, Annikki on kuulevinaan huokauksen. Hän kantaa sitä sen kummemmin
ihmettelemättä laatikon talvisäilöön mutta sulkiessaan kellarin ovea, hän on
varma, että kuulee vaimeaa tirskuntaa ja sen, että joku nauraa hiljaa
hihaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti