Grijó, Santa Maria de Lamas, Mealhada, Coímbra… Tutut paikannimet
vilahtelevat opasteissa Annikin ja Vilhon ajaessa Portugalin kalleinta
tullitietä Portosta takaisin Lissaboniin. Parempi maksaa tietulli tyhjälle
moottoritielle kuin pyöriä joka ainoassa liikenneympyrässä ja ajaa pikkukaupungit
ja kylät halkaisevalla estrada
nacionalilla tai itinerário complementarilla.
… Pombal. Annikki
havahtuu kevyestä horteesta Vilhon kaartaessa Pombalin área de serviciolle.
Onko luvassa taas portviinitarjoilua? Nimestä “Pombal” Annikin mieleen kun tulee
Pombalin markiisi, joka 1700-luvulla pani portviinin tuotannon ja kaupan
järjestykseen. Ollaan kuitenkin moottoritien levähdysalueella ja tähtäimessä on
nopea lounas. Vaikka ravintolapuoli on kiinni, lounaaksi järjestyy suuret leitão-sämpylät.
Päästiin siis maistamaan Portugalin kenties parasta sianliharuokaa, grillattua
juottoporsasta. Jälkiruoaksi Annikki nappaa vielä pienen pastel de natan.
Se on sallittua näin viimeisenä iltana Portugalissa. Heti kotona Annikki
palaisi tavalliseen ruokavalioonsa, johon ei kuulu sianliha eikä jälkiruoat ja
makeat viinit. Toki Annikin terveellisen perusruokavalioon sisältyy satunnainen
lasillinen viiniä, tosin yleensä rutikuivaa valkoviiniä.
Lissaboniin
saavutaan kehätietä ja kun huominen paluulento on heti aamusta, majoitutaan sen
varteen lähelle lentokenttää. Vilhon ehdotus illallispaikasta sopii Annikille
mainiosti. Hän ei edes kaipaa käyntiä kaupungin keskustassa. Lissabon ei ole
niitä kaupunkeja, jotka kiehtoisivat vastustamattomasti Annikkia. Vaikka muistot Alfamasta,
josta pariskunta muinoin vuokrasi
asunnon, sekä muista Lissabonin osista ovat mukavia, ei kaupungilla ole Annikin
mielestä mitään erityistä lumovoimaa. Vai
onko syynä matkaväsymys, ettei Annikki jaksa nähdä Lissabonissa mitään ihmeen
ihanaa. Pitäisikö Lissabonille antaa vielä yksi mahdollisuus voittaa Annikki
puolelleen Porton ja Coímbran sekä monen muun Euroopan kaupungin
kustannuksella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti