Rauhallinen Umbria ja sen
idyllinen Norcia jäävät kokonaan taakse kun Annikki ja Vilho suuntavat
aamupäivällä takaisin kohti Roomaa. Matkalla nähdään vilaukselta antiikin
roomalaisten rakentama, lähes kaksisataa metriä korkea kolmiportainen vesiputous
Cascata delle Marmore. Samalla
seudulla, Ternissä, ohitetaan myös yksi Italian suurimmista moderneista
vesivoimalaitoksista.
Mitä lähemmäksi pääkaupunkia
tullaan, sitä levottomamman näköisiksi tien varren asutuskeskittymät
muuttuvat. Parikymmentä kilometriä ennen
Rooman keskustaa Vilho kääntää auton kohti Fiumicinoa, josta löytyisi matkan
viimeisen yön majapaikka. Koska sovittuun tapaamisaikaan B&B:n isännän
kanssa on vielä aikaa, Susivuoret menevät meren rannalle pitämään lounastaukoa
lähikaupasta hakemiensa salaattien, pizzapalojen ja punaviinin turvin.
Fiumicino on kesäisin pääkaupunkilaisten suosima rantalomapaikka mutta lokakuun
lopulla hiekkaranta on autio. Vain aallonmurtajalla näkyy olevan pari
kalamiestä.
Susivuorten palatessa takaisin
tavallisessa pientalossa sijaitsevaan majapaikkaansa, heitä on vastassa yksi majatalon
kolmesta kissasta. Se on Annikista hyvä merkki vaikka hän on muuten alkanut
epäillä valintaansa yöpymispaikaksi. Majoittuminen siistiin perustason
huoneeseen vahvistaa aavistuksen siitä, että ollaan todella lähellä Rooman
päälentokenttää. Lentokoneiden jyrinä ja vilkaisu internetiin vahvistavat, että
majatalo on käytännössä kiitoradalla: koneet nousevat suoraan talon kattoa
hipoen parin korttelin päässä olevan meren ylle. Vilho ei lentomelusta hätkähdä
vaan toteaa, että mehän olemme itse niitä lentomatkailijoita, joista melusta on
syyttäminen.
Pari tuntia vierähtää huomista
kotimatkaa valmistellessa ennen kuin Annikki ja Vilho ovat valmiit etsimään
illallispaikkaa. Lähin pizzeria löytyy parin korttelin päästä ja vaikkei se
ulkoapäin näytä kovin houkuttelevalta, Susivuoret päättävät kurkistaa, mitä siellä
tarjotaan. Miksi turhaan lähteä hortoilemaan tämän pitemmälle pimeällä
pientaloalueella kun paikallisetkin näyttävät menevän juuri tähän pieneen
ruokalaan. Edullisissa salaateissa ja pizzoissa ei tosiaan ole moittimista ja
tarjoilu on mutkatonta. Paikan asiakaskunta on pääosin erittäin hyvin pukeutunutta
nuorisoa; salin perälle on kokoontunut kymmenkunta teininoitaa eli
halloween-asuihin sonnustautunutta tyttöä. Viereisessä pöydässä syö pizzaa
kaksi pikkupoikaa, joista toinen on pukeutunut S.S. Lazion ja toinen AS Roman
verkkareihin.
***
Illan viimeiset lennot Fiumicinosta
lähtevät ennen puolta yötä ja sen jälkeen majataloa tärisyttävä jyrinä taukoaa
yöksi. Se alkaa uudestaan aamulla samoihin aikoihin kun Vilho alkaa ravistella
korvatulpin varustautunutta Annikkia hereille.
Lyhyt matka lentokentälle ja
auton palautus parkkihalliin sujuu helposti. Kuten aina tällä aamupäivän
lennolla Roomasta Helsinkiin, aasialaiset transit-matkustajat saavat aikaan
pitkät jonot check in -pisteille. Annikki onnistuu kuitenkin jättämään
matkalaukut tiskille ilman jonotusta. Myös turvatarkastus sujuu nopeasti ja
Annikki on tyytyväinen, että aikaa jää pistäytyä yhdessä hänen
suosikkimyymälässään eli Sermonetan hansikasliikkeessä. Pienessä putiikissa on
nimittäin niin suuri valikoima nahkakäsineitä, että oikean mallin ja värin
valitsemiseen menee aikaa. Nytkin Annikki sovittaa useaan käsineparin ennen
kuin päätyy ostamaan tyylikkäät turkissomisteiset talvikäsineet.
***
Susivuorten kone saapuu
Helsinkiin sopivasti etuajassa ja kun matkalaukutkin saadaan turhia
jonottamatta, he ovat muutamassa minuutissa lentokenttäbussissa. Kylläpä
kotimatka sujui tällä kertaa helposti ja nopeasti, Annikki toteaa kun he ovat
Vilhon kanssa hetken päästä perillä kotona. Seuraavan päivän lehdestä hän
sitten lukee, että noin tunti sen jälkeen kun Susivuorten lento lähti Fiumicinosta,
lentokentän lakkoilevat työntekijät tukkivat kiitoradan ja lentokentällä oli
loppupäivän kunnon kaaos infernaalisine ruuhkineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti